Cara heräsi raukeana ja levänneenä. Hänen mieleensä tuli ensimmäiseksi Rubi. Mitä sille mahtoi kuulua. Hän oli hieman vihainen isälle, siitä ettei tämä ollut herättänyt häntä aiemmin, sillä nyt aamu oli jo pitkällä ja Rubille on saattanut tapahtua vaikka mitä. Hän kävi pikaisesti harjaamassa hampaansa ja näki isän, joka toivotteli hyvät huomenet ja vastasi kysymykseen herättämisestä, ettei ollut raaskinut tehdä sitä. He päättivät samantien ottaa yhteyden Rubiin.
 
Cara aktivoi Rubin ja toivotti tälle hyvää huomenta, johon Rubi vastasi samoilla sanoilla. Rubin aukaistessa silmänsä he näkivät päivän valoa ja ympäriltä kuului puheen sorinaa. Se oli otettu ulos repusta ja nyt piti koettaa selvittää missä kummassa se oikein oli.
 
Cara pyysi Rubia kääntämään hitaasti päätään, sillä nyt näkökentässä oli vain jonkin rakennuksen katto. Rubi teki työtä käskettyä ja sen vieressä näytti olevan kaikenlaisia pieniä tavaroita. Siinä oli muun muassa jonkinlaisia kuppeja ja jonkinlaista krääsää. Sitten Cara pyysi sitä nousemaan hitaasti kyynärpäidensä varaan, samalla hän koetti päätellä ympäristön äänistä, ettei kukaan vaan huomaisi Rubin liikkuvan. Rubi nousi ja käänteli varovasti päätään käskystä. Cara ja isä tutkivat näkemäänsä, joka koostui valtavasta määrästä pikku tavaraa ja pöydistä joilla ne olivat. Pian he tulivat siihen tulokseen, että Rubi oli viety myyntiin jollekin kirpputorille. He eivät voineet tietää mille niistä lukuisista kaupungissa olevista kirpputoreista. He päättivät jäädä odottelemaan mitä seuraavaksi tapahtuisi, olisi turha lähteä summamutikassa etsimään sitä, sillä se saatettaisiin myydä millä hetkellä tahansa.
 
Cara pyysikin Rubia jäämään nojalleen vanhaa kahvimyllyä vasten, josta sillä olisi hyvä näkymä ympäristöönsä. Kukaan ei ollut kiinnittänyt huomiota sen liikehdintään ja väkeä ei edes näyttänyt olevan kovin paljon liikkeellä, vain joitakin yksittäisiä ihmisiä näkyi näkökentässä. Se oli kirpputori, johon tavarat vain jätettiin myyntiin ilman aktiivista myyjää ja jokainen sai sitten rauhassa tehdä ostoksia. Tinkimäähän tällaisessa paikassa ei tosin pystynyt, mutta se ei ollut Caran ja isän murhe vaikka mielessä kävikin mikäköhän Rubille oli laitettu hintalapuksi.
 
He joutuivat odottamaan useamman tunnin ja koko sen ajan Cara herkeämättä seurasi mitä Rubin myyntipöydän ympärillä tapahtui. Päivän kuluessa pidemmälle yhä useampi ihminen näytti löytäneensä tiensä kirpputorille. Silloin tällöin Rubin ympäriltä ostettiin joitakin tavaroita, mutta enimmäkseen ihmiset vain tutkailivat niitä. Muutaman kerran Rubikin nostettiin pöydältä arvioitavaksi, mutta laitettiin sitten takaisin, ehkä siihen oli laitettu liian korkea hinta, koska ei ollut mennyt kaupaksi. Kahvimylly, johon Rubi aluksi nojaili, oli myyty ja nyt Rubi tuki itsensä maljakkoon, josta käsin oli hyvä tarkkailla ympärilleen.
 
Cara ja isä toivoivat, että Rubi menisi kaupaksi, jottei se jäisi varkaiden käsiin, jotka saattaisivat heittää sen hyödyttömänä vaikkapa jätekatokseen ja roskaauton uumenista sitä olisi enää mahdotonta pelastaa, sillä sehän murskautuisi sinne.
 
Iltapäivällä vanhempi pariskunta pysähtyi pöydän eteen ja rouva ihastui välittömästi Rubiin. Hän otti sen pöydältä ja ihasteli, kuinka mukavan näköinen peikko se oli, kuulemma juuri sopiva matkakumppani Panulle, hän ilmoitti miehelleen. He ottivat sen mukaansa, kiertelivät vielä muita pöytiä ja menivät sitten kassalle maksaakseen sen. Naisella oli laukku mukanaan, johon hän sai mahdutettua ostoksensa. Cara ja isä ilahtuivat, sillä nyt Rubi olisi paremmissa käsissä ja varmasti avautuisi jonkinlainen mahdollisuus saada se takaisin. Cara ilmoitti Rubille, että nyt kaikki näytti paremmalta. Hän ei ollut jutellut Rubille kuin muutaman sanan koko kirpputorireissun aikana, jottei tämä turhaan hermoilisi. Cara oli lähinnä rauhoitellut sitä ja Rubi olikin ollut odottavalla kannalla ja nyt se ilahtui Caran viestistä, että kaikki selviäisi.
 
Cara piti Rubin aktiivisena ja odotti mitä seuraavaksi tapahtuisi. Isä päätteli, että tämä Panu on joku pikkulapsi ja lähdössä jollekin matkalle lähiaikoina. Siinä hän oli oikeassa, sillä jonkin ajan päästä Rubi otettiin laukusta ja äänetkin kuuluivat taas selvästi. Siihen asti oli oltava tosi tarkkaavainen, että sai selvää mitä ympäristössä puhuttiin, mutta jotakin niistäkin puheista saattoi päätellä. ” Katsopas Panu mitä mummi on ostanut sinulle.” ”Peikko, saanko minä ikioman peikon ?” ilahtui pieni hymyilevä poika. ”Se on sinulle kaveriksi, kun nyt lähdette sille matkalle”, vastasi mummi.
 
Poika nappasi Rubin käsiinsä ja alkoi retuutella sitä. Onneksi Rubi oli vahvaa tekoa ja meni täydestä nukkena, kunhan ei paljastettaisi, että se on itse asiassa robotti. Panu vei Rubin huoneeseensa ja leikki sillä jonkin aikaa, mutta poistui sitten ja jätti Rubin sinne.
 
Kirpputorin pariskunta oli mennyt käymään lapsenlapsensa perheen luona ja veivät Rubin lahjaksi. Nyt olisi koetettava selvittää missä Rubi tarkkaan ottaen oli ja pyrittävä hakemaan se pois. Miten se tapahtuisi, siihen Caralla ei ollut ideoita, mutta sitten isä keksi jotakin. Hän oli puheista, joita kuului ennen Rubin laukusta ottamista päätellyt, että matkalle lähdettäisiin seuraavana päivänä ja se olisi ainakin aluksi laivamatka Ruotsiin. Nyt olisi odotettava, kunnes isäntäväki menisi nukkumaan, siihen asti Cara tarvittaessa voisi pitää Rubille seuraa, jos se joutuu oleskelemaan pitkiä aikoja yksin pojan huoneessa. He päättivät pitää sen aktivoituna.
 Cara selitti Rubille tilanteen ja muisti sitten mitä Lisa oli halunnut kysyä siltä. Niinpä hän jonkin ajan päästä, kun mitään muuta ei tapahtunut kysyi Rubilta ”miksi auringon nousu on joskus niin erikoisen hieno eli mistä se johtuu, kun päivällä se aurinko usein vaan mollottaa taivaalla?”
 
”No tokihan sen tiedän, katsopas, se johtuu valon matkasta ilmakehän läpi. Hämärän aikana niin kuin aamulla aurinko on horisontissa ja paksu väliin tuleva ilma saa kaikki siniset aallonpituudet siroamaan pois auringonvalosta ennen kuin se osuu silmiimme ja spektrin punaiseen ja keltaiseen osioon sijoittuvat värit vallitsevat. Kirkas taivas auringon kehän ympärillä näyttää hehkuvan oranssinkeltaisena. Tomu ja muut hiukkaset vahvistavat punaisuutta ja mitä suurempia ne ovat sen punaisemmalta auringonnousu näyttää. Pilvisellä säällä pilvien pintarakenne saa vielä aikaan eri sävyjä kirkkaita laikkuja ja tummia varjoja. Sen takia auringonnousu on joskus erityisen näyttävä. Päivällä valon ilmakehän läpi kulkema matka on jopa 38 kertaa pienempi kuin silloin, jos aurinko on horisontissa niin kuin aamulla. Sen takia keskipäivän aikaan taivas näyttää erilaiselta. Tässä lyhyesti perusidea olisiko sinulla jotain kysyttävää?” lateli Rubi selvästi jo pirteämmän oloisena, kun pääsi loistamaan erityisosaamisellaan.
 
Caralla ei ollut lisäkysymyksiä ja hän päätti keksiä jotakin, mutta sitten poika haki Rubin ja vei sen mukanaan olohuoneeseen. Hän leikki sillä jonkin aikaa ja jätti sitten sohvalle lojumaan. Siinä Rubi sai olla pitkän ajan, kunnes tuli Panun nukkumaan meno aika. Hän haki Rubin ja sanoi ottavansa sen viereensä nukkumaan.
 
”Nyt olisi odotettava, kunnes vanhemmatkin ovat sängyssä. Oikeastaan on parempi, jos ryhdymme toimiin vasta aamuyöstä, kun perhe varmimmin on untenmailla. Oikeastaan sen vuoksi mekin voisimme levähtää nyt hetken ja nukkua jonkin aikaa, jotta sitten jaksamme yöllä touhuta. Voit panna Rubin nyt lepotilaan”, sanoi Caran isä.Cara kävi syömässä, sillä hän ei ollut syönyt koko päivänä kuin muutaman isän tuoman voileivän. Äiti oli tehnyt makaronilaatikkoa ja oli aika hyvin tilanteen tasalla, sillä isä oli raportoinut hänelle, missä mennään. Hänkin oli sitä mieltä, että Caran oli nyt syytä levähtää, varsinkin, jos keskellä yötä olisi ylösnousun aika. Cara meni pitkäkseen ja laittoi herätyksen kello kahdeksi yöllä. Isä teki samoin, vaikka hän jäi vielä valveille. Hän sanoi kyllä herättävänsä Caran ja kertoisi sitten miksi he nousisivat keskellä yötä. Hän ei halunnut, että Cara turhaan etukäteen jännittäisi tulevaa ja ei saisi sen vuoksi nukuttua.
 
Caran kännykkä hälytti, juuri kun hän oli vaipumassa uneen, soittaja oli Lisa. Hän halusi tietää, oliko Cara kysynyt Rubilta auringonnoususta ja kertoi samalla oman päivänsä vaiheista. Cara vastasi, että asia oli nyt kutakuinkin selvä ja kertoi Lisalle omin sanoin saman, mitä Rubi oli hänelle auringonnoususta kertonut ja Lisa oli tyytyväinen saatuaan selvyyden asiaan. Hän ilmoitti, että varmasti olisi paljonkin ihmettelyjen aiheita, mutta palaisi niihin tuonnempana. He lopettivat puhelun sen jälkeen, kun Cara oli kertonut, että hänen päivänsä oli kulunut tavanomaisesti, eikä mitään ihmeellistä ollut tapahtunut. Häntä harmitti, että joutui kiertämään totuutta ja päätti paljastaa kaiken Lisalle kunhan Rubin kohtalo ensin selviäisi. Pian puhelun jälkeen hän sitten nukahti.
 
Caran uni oli hieman levotonta ja hän oli puolivalveilla kun hälytysääni rupesi soimaan. Kohta isäkin saapui Caran huoneeseen. Cara kysyi isältä, minkä takia heidän oli herättävä keskellä yötä. Isä vastasi, että hän oli eilen huomannut eteisen lattialla lehtikorin, jossa näytti olevan aikakausilehtiä. Hän oli saanut idean, että jos lehdet ovat tilattuja, niin niissähän täytyy olla osoitetarra, missä on nimi ja osoite. Näin he saisivat selville missä Rubi seikkaili. Rubi olisi nyt saatettava aktiiviseksi ja se saisi mennä korin luokse ja tutkia asiaa. Tietysti nyt olisi oltava erityisen tarkkana, ettei paljastuisi sen todellinen olemus, jos niin kävisi niin olisimme pulassa Rubin suhteen, päätteli isä lopuksi.
 
Caraa jännitti aivan vietävästi, kun hän herätti Rubin. Hän kertoi sille, että sen olisi noustava ja laskeuduttava alas sängystä, missä se nyt oli. Se oli helpommin sanottu kuin tehty, sillä Rubi oli tiiviisti pojan kainalossa. Cara käski sitä laittamaan käden pojan kainaloon ja liikuttelemaan sitä siellä. Poikaa alkoikin kutittaa ja ote Rubista kirposi. Tämän jälkeen Rubi siirtyi lattialle. Nyt oli isän aika puuttua asioihin.
 
”Annapa Cara se Rubin ohjain hetkeksi minulle. En tainnut kertoa, että Rubin silmiin saa aktivoitua valonvahvistimen niin, että se näkee pimeässä melkein kuin päivällä. Minun täytyy vain aktivoida toiminto. Saat seurata sivusta miten teen sen, niin osaat sitten itse jatkossa”, sanoi isä ja otti ohjaimen käsiinsä. Hetken kuluttua ohjaimessa näkyi aivan selvästi pojan huone ja Rubi saattoi lähteä matkaan. He kuulostelivat, että asunto oli täysin hiljainen, vain pojan pieni tuhina kuului. Kaikki olivat nukkumassa ja jos joku sattuisi heräämään niin käry saattaisi käydä, jos herääjä liikkuisi yhtä aikaa samassa paikassa Rubin kanssa. Sen vuoksi oli kokoajan kuunneltava ympäristöä tarkasti, että he voisivat tarvittaessa reagoida ajoissa.
 
Rubi kulki hitain askelin kohti pojan huoneen ovea ja sitten Cara päätti panna sen konttaamaan, jolloin matkanteko sujui varmemmin ja nopeammin. He tiesivät reitin olohuoneeseen, olihan poika kuljetellut sitä ja eteinen oli heti olohuoneen yhteydessä. Rubi konttasi eteenpäin ja saapui lehtikorille, joka oli aivan täynnä. Cara pani sen pystyyn ja yritti katsella lehdestä osoitetarraa, mutta päällimmäisenä olikin nyt jokin ilmaisjakelulehti, jossa tietenkään ei sellaista ollut. Cara pyysi Rubia siirtämään kädellä sitä ja sen alta paljastui aikakausilehti. Se oli sellaisessa asennossa, että tarra oli sen takapuolella, ja Cara pyysi Rubia heilauttamaan sen lattialle. Lehti putosikin ja Rubi sai sen käännettyä niin, että tarra näkyi selvästi. Cara ja isä saattoivat lukea siitä asunnonhaltijan nimen ja osoitteen. Tehtävä oli suoritettu.
 
Rubi olisi palautettava pojan huoneeseen ja paluumatka alkoi. Silloin vanhempien makuuhuoneen ovi kävi ja joku meni vessaan. Cara ja isä pelästyivät. He laittoivat nopeasti Rubin makuuasentoon. Se oli lähellä pojan huoneen ovea käytävällä ja makasi nyt siinä. Vessa vedettiin ja pojan äiti tuli käytävään käydäkseen vilkaisemassa Panua. Hän huomasi Rubin, mutta totesi vain ääneen, että Panu oli jostain syystä jättänyt sen siihen lojumaan ja nosti sen mukaansa. Hän asetteli Rubin pojan viereen ja meni takaisin nukkumaan.
 
Cara ja isä hengähtivät helpotuksesta. Heidän olisi seuraavaksi mietittävä, millä konstilla Rubi saataisiin takaisin. He eivät voineet noin vain mennä hakemaan sitä. Siinä olisikin selittelemistä, että mistä he tiesivät sen olinpaikan ja samalla täytyisi paljastaa, että Rubi on itse asiassa robotti ja tieteen viimeisiä saavutuksia, jossa on teknisiä ratkaisuja, jotka eivät missään tapauksessa saisi jotua vääriin käsiin. Moni ei toivottu taho olisi varmasti niistä erityisen kiinnostuneita. Rubi oli itse asiassa rahallisesti hyvinkin arvokas ja se ei saisi joutua muiden tietoon. Sen jälkeen voisi olla hankaluuksia saada pojan perhe luopumaan siitä. Olisi lisäksi hankala todistella, että se oli anastettua omaisuutta ja siksi kuuluisi Caralle, vaikka Cara ainoana pystyikin käyttämään sitä. He tulivat lopulta siihen tulokseen, että Rubi olisi jollain konstilla varastettava takaisin. Miten he sen aikoivat tehdä, oli vielä täysi arvoitus, mutta mitä pikimmin se tapahtuisi sen parempi kaikkien kannalta.