Kotiin palattuaan he kertoivat äidille, miten kaikki oli mennyt. Äiti pahoitteli, ettei Rubia saatu takaisin vielä, mutta hän oli varma, että jatkossa se vielä onnistuisi. Cara soitteli Lisalle, mutta ei kertonut seikkailustaan, vaan he juttelivat niitä näitä ja enimmäkseen Lisa kertoili omista kuulumisistaan. Vasta seuraavana päivänä Caran kannattaisi ottaa yhteys Rubiin, sillä matkanteko Karibialle kestäisi niin pitkään, että Suomessa olisi jo yö ennen kuin perhe saapuisi perille. Nyt ei voinut muuta kuin odottaa. Cara keksi, että hehän voisivat käydä porukalla uimassa ja vanhemmat olivat samaa mieltä. He lähtivät autolla rantaan ja se oli nyt ensimmäinen kerta Caralle Rubin varastamisen jälkeen. Uintireissusta tulikin pitkä ja he nauttivat vielä jäljellä olevasta kesän lämmöstä täysin siemauksin.
 
Seuraavina päivinä Cara oli yhteydessä Rubiin ja aina, kun se oli jätetty yksin hotellihuoneeseen, Cara yritti kysellä siltä luonnonihmeistä kuten esimerkiksi sen, että miten sateenkaari syntyy, johon Rubi vastasi: ”Tokihan sen tiedän, kysymys on valon taittumisesta vesipisaroista. Tarvitaan ensinnäkin veden lähde, kuten esimerkiksi sade. En kuitenkaan kerro sen tarkemmin, miten auringon valo taittuu, kerron vain sen, että jokaisesta pisarasta heijastuu vain yksi väri ja pisaran koolla on väliä. Punaisen värin näemme korkeimmalla olevista pisaroista ja ne muodostavat sateenkaaren uloimman kehän, muut saman pisaran lähettämät värit jatkavat matkaa näkökenttämme ulkopuolelle. Violetti joka on alimpana muodostaa sisimmän näkemämme kehän. Muut värit ovat sitten siinä välissä. Siinä yksinkertaistettuna asia, en nyt viitsi sen tarkemmin paneutua siihen, odotan vain, milloin pääsen pois täältä.” Samalla lailla se vastaili muihinkin kysymyksiin, eli varsin pintapuolisesti ja väkinäisesti, vaikka olikin robotti jolta odottaisi varsin perusteellisia vastauksia. Cara ei yleensä viitsinyt tehdä jatkokysymyksiä, vaan jutteli sille kaikenlaista muuta ja rauhoitteli sitä.
 
Näin alkupäivät kuluivat ja sitten rupesi tapahtumaan. Rubi oli jätetty parvekkeen tuolille istumaan, kun puhkesi kova myrsky. Tuuli riepotteli rannan aurinkovarjoja, joita ei oltu ehditty viemään turvaan. Ihmiset olivat poistuneet ulkotiloista suojaan ja puita kaatui. Mainoskyltit lentelivät tuulen voimasta ja voimakas sade piiskasi ympäristöä. Tuuli tarttui myös Rubiin, joka lensi sen voimasta alas maahan, jossa se kieppui ja lenteli hallitsemattomasti. Cara oli juuri ollut yhteydessä siihen ja näki, kuinka se viimein pysähtyi johonkin puistoon hotellin lähistölle. Siihen se sitten jäi makaamaan paikoilleen toinen silmä rikkoutuneena. Cara kuitenkin pystyi pitämään siihen yhteyttä, kun tilanne hieman rauhoittui.
 
”Kuuletko minua Rubi? sinulta taisi hajota toinen silmä. Kokeillaan, toimitko muuten.” Sanoi Cara sille ja käski sitä liikuskelemaan eri tavoin. Rubi pystyikin liikkumaan entiseen malliin, sillä se oli todella vahvaa tekoa. Tilanne oli uusi. Rubi oli nyt omillaan, erillään Panusta ja perheestä. Millä kummalla se onnistuttaisiin saamaan takasin Suomeen, huolestui Cara ja pyysi isänsä paikalle huoneeseensa, missä sillä hetkellä oli, kun kaikki tapahtui.Isä oli sitä mieltä, että tilanne oli nyt todella hankala. He päättivät pitää Rubin paikoillaan puistossa päivän ajan ja sitten illan tullen he laittaisivat sen liikkumaan ihmisten ilmoille. Mitä sitten tapahtuisi oli täysi arvoitus, täytyisi vain keksiä jotakin. Cara laittoikin Rubin samantien lepotilaan, eikä selitellyt sille mitään, jottei se hermostuisi.
 
Suomessa oli jo yö pitkällä, ennen kuin Karibialle tuli ilta. Cara oli ollut aivan hermona ja huolissaan koko loppu päivän. Hän oli yrittänyt keksiä vaikka mitä millä Rubi saataisiin takaisin ja kyseli asiasta jatkuvasti isältään. Tämä totesi vain rauhalliseen sävyyn, että kyllä he jotain keksisivät, kunhan Rubi ensin saataisiin pois puistosta.
 
Cara aktivoi pimeän tultua Rubin ja laittoi sen seisomaan, tutkiakseen ympäristöä. Rubihan näki hyvin pimeässä, kunhan Cara vain ensin aktivoi sen valonvahvistimen. Sen näkökenttä ei ollut yhtä laaja kuin ennen, rikkoutuneen silmän vuoksi, mutta aika hyvin se näki. Puistossa oli kaatuneita puita ja sitten Caran korviin kuului aivan kuin voihketta. Hän käski Rubia kääntämään päänsä voihkeen suuntaan ja erään kaatuneen puun alla näytti olevan joku jumissa. Isä pyysi Caraa laittamaan Rubin konttamaan uhrin lähelle. Sen Rubi sitten tekikin ja hitaasti se lähestyi kaatunutta puuta. Matkan tekoon meni jonkin verran aikaa koska joka puolella oli rojua ja oksia, joita täytyi väistellä. Rubi konttasi niin lähelle kuin pääsi ja Cara käski sen pysähtyä voidakseen isän kanssa tutkia tilannetta. Uhri oli puolitajuton ja silmät kiinni, kaikesta päätellen hän oli loukkaantunut vakavasti.
 
”Meidän on järjestettävä tälle ihmiselle apua”, sanoi isä päättäväisellä äänellä. ”Otan yhteyttä paikalliseen pelastuslaitokseen ja kerron heille tilanteesta, jotta he voivat tulla pelastamaan miehen.” ”Eivätkä ne sitten ihmettele, mistä tiesimme asiasta? Mehän joudumme paljastamaan Rubin”, huolestui Cara. ”Se ei nyt tässä asiassa ole tärkeintä. Tärkeintä on saada apu tälle ihmiselle mahdollisimman pian. Mikäli joudumme paljastamaan Rubin osuuden, niin se on tärkeysjärjestyksessä nyt toisena. Koetan kuitenkin keksiä jotakin”, vastasi isä ja ryhtyi etsimään netistä yhteystietoja kyseisen saaren pelastusviranomaisiin.
 
He olivat melko tarkasti tietoisia siitä missä puisto sijaitsi. He olivat jo aiemmin selvittäneet missä hotellissa perhe asui ja puisto mihin Rubi lensi, oli lähellä sitä. Aikansa etsiskeltyään isä viimein uskoi löytäneensä oikean puhelinnumeron. Se oli paikalliselle paloasemalle ja palopäällikön numero.
 
Isä soitti siihen ja aika pian sieltä vastattiin. Isä puhui englantia, jota palopäällikkö tuntui ymmärtävän. Isä kertoi hänelle puistossa puun alla olevan loukkaantunut ihminen, joka tarvitsi välitöntä apua. Palopäällikkö oletti isän olevan onnettomuuspaikalla paikan päällä, eikä ihmetellyt asiaa sen kummemmin. Isä antoi hänen olla siinä uskossa, mutta sitten hän teki palopäällikölle erikoisen ehdotuksen. Hän nimittäin sanoi tälle, että uhrin vieressä on nukke, joka pitäisi toimittaa Suomeen. Palopäällikkö ihmetteli asiaa, mutta ennen kuin hän ehti esittää kiusallisia kysymyksiä, isä lupasi 300 dollarin toimituspalkkion palopäällikön tilille, mikäli tämä ottaisi asian omakseen. Tämän kuultuaan palopäällikkö sanoi henkilökohtaisesti hoitavansa asian.
 
Pelastushenkilöstä saapui jonkin ajan kuluttua puistoon, jossa Rubi ja loukkaantunut olivat. He joutuivat jonkin verran etsiskelemään ennen kuin löysivät oikean kaatuneen puunrungon, sillä kaatuneita puita oli puistossa useampia. Pelastushenkilöstö aloitti rungon ja oksien sahaamisen pienemmäksi saadakseen miehen pälkähästä. Apu tuli viime tingassa, sillä uhri oli jo täysin tajuton ja olisi pian menehtynyt. Caraa ja isää jännitti Rubin kohtalo, löytyisikö se pimeästä puistosta ja pitäisikö palopäällikkö lupauksensa.
 
Uhria oltiin jo viemässä paareilla ambulanssiin ja pelastushenkilöstö oli poistumassa paikalta, mutta Rubi makasi yhä yksikseen paikan päällä. Isä kehotti Caraa pyytämään Rubia konttaamaan hieman näkyvämmälle paikalle, sillä nyt se oli jäänyt raivattujen oksien osin peittämäksi. Sen Cara tekikin ja vaivalloisesti Rubi pääsi maastossa paljaaseen kohtaan, mistä se olisi helpompi löytää, mikäli joku etsisi sitä. Ketään ei kuitenkaan enää liikkunut puistossa, se oli hiljentynyt ja Cara pelkäsi heidän suunnitelmansa taas kerran epäonnistuneen. Kuluikin koko yö ja Rubi oli vielä aamun valjetessa yksikseen samalla paikalla mihin oli kontannut.
 
Isä mietti, että soittaisiko uudestaan palopäällikölle ja muistuttaisi sopimuksesta. Sen hän sitten myöhemmin päivällä tekikin, kun tuli selväksi, että Rubia ei ollut noudettu. Palopäällikkö vastasi puhelimeen ja kertoi muistavansa sopimuksen, kun isä kyseli, oliko nukke otettu talteen. Hän oli yöllä kaikessa kiireessä unohtanut sen ja pahoitteli asiaa, hän kertoi itse lähtevänsä puistoon etsimään sitä.
 
Palopäällikkö oli sanojensa mittainen mies, sillä ei kulunut kovinkaan kauaa, kun puistossa kuljeskeli virkapukuinen mies tutkaillen maastoa. Rubi löytyi ja mies otti sen syliinsä, tutkaillen sitä kiinnostuneen näköisenä. Hän vei Rubin toimistoonsa ja laittoi sen sohvannurkkaan istuma-asentoon, josta olikin hyvä näkymä koko toimistoon. Cara iloitsi asiasta ja kertoi Rubille, että sen pelastuminen oli nyt tosi lähellä. Tästä tiedosta Rubi tuli tyytyväiseksi ja lupasi olla kärsivällinen, kunnes asiat nyt viimein selviäisivät.
 
Kului pari päivää ja Rubi oli edelleen toimistossa, samassa sohvannurkassa, johon se oli tuotaessa jätetty. Cara oli pitänyt sille seuraa ja isä arveli palopäällikön odottavan luvatun maksun näkymistä tilillään ennen kuin toimisi asiassa. Isä sanoi soittavansa jonkin ajan kuluttua uudestaan, mikäli kohta ei alkaisi tapahtumaan. Hän ei kuitenkaan halunnut patistelullaan hermostuttaa palopäällikköä, jottei tämä tekisi mitään typerää Rubin suhteen. Isän ei kuitenkaan tarvinnut soittaa, sillä vielä samana päivänä Rubin luokse tuli palopäällikkö pahvilaatikko kädessään ja laittoi Rubin siihen. Cara katkaisi yhteyden, koska ilmiselvästi Rubia nyt paketoitiin postitusta varten. He jäivät jännittyneinä odottamaan, milloin se saapuisi Suomeen.
 Kului kaksi viikkoa ennen kuin postista tuli ilmoitus paketin saapumisesta. Cara ja isä lähtivät saman tien hakemaan sitä. Kotiin päästyään he välittömästi, innostuneina aukaisivat sen ja laatikossa oli kuin olikin Rubi, likaisena ja toinen silmä rikkoutuneena. Cara aktivoi sen ja se näytti toimivan moitteettomasti, lukuun ottamatta näkökentän rajallisuutta. Rubi oli todella ilahtunut jälleennäkemisestä ja seikkailun päättymisestä, ilmaisten sen liikkumalla omin päin pitkin Caran huonetta ja höpöttämällä kaikenlaista. 
 
Cara ja isä olivat helpottuneita, kun se vihdoin ja viimein saatiin takaisin. Isä sanoi kuitenkin lähettävänsä sen korjattavaksi silmän vuoksi ja mahdollisten parannusten tekemiseksi. Cara joutuisi olemaan siitä erossa vielä jonkin aikaa, mutta tällä kertaa sen paluu olisi varma ja se olisi hyvissä käsissä. He päättivät lähettää Panulle näköisnuken lohdutukseksi, sillä hän varmasti kaipasi peikkoaan. He ottivat saman käärepaperin, missä Rubi oli paketissaan ollut ja laittoivat sen pahvilaatikon päälle, johon he näköisnuken asettelivat. Paketin päälle he laittoivat perheen osoitteen ja viestin, että se oli toimitettu vahingossa väärään osoitteeseen. Siinä olisi perheellä ihmettelemistä, miten nukke löysi tiensä heidän luokseen.