keskiviikko, 30. tammikuu 2019

Lastenkirja Cara ja Rubi, luku 7

Kotiin palattuaan he kertoivat äidille, miten kaikki oli mennyt. Äiti pahoitteli, ettei Rubia saatu takaisin vielä, mutta hän oli varma, että jatkossa se vielä onnistuisi. Cara soitteli Lisalle, mutta ei kertonut seikkailustaan, vaan he juttelivat niitä näitä ja enimmäkseen Lisa kertoili omista kuulumisistaan. Vasta seuraavana päivänä Caran kannattaisi ottaa yhteys Rubiin, sillä matkanteko Karibialle kestäisi niin pitkään, että Suomessa olisi jo yö ennen kuin perhe saapuisi perille. Nyt ei voinut muuta kuin odottaa. Cara keksi, että hehän voisivat käydä porukalla uimassa ja vanhemmat olivat samaa mieltä. He lähtivät autolla rantaan ja se oli nyt ensimmäinen kerta Caralle Rubin varastamisen jälkeen. Uintireissusta tulikin pitkä ja he nauttivat vielä jäljellä olevasta kesän lämmöstä täysin siemauksin.
 
Seuraavina päivinä Cara oli yhteydessä Rubiin ja aina, kun se oli jätetty yksin hotellihuoneeseen, Cara yritti kysellä siltä luonnonihmeistä kuten esimerkiksi sen, että miten sateenkaari syntyy, johon Rubi vastasi: ”Tokihan sen tiedän, kysymys on valon taittumisesta vesipisaroista. Tarvitaan ensinnäkin veden lähde, kuten esimerkiksi sade. En kuitenkaan kerro sen tarkemmin, miten auringon valo taittuu, kerron vain sen, että jokaisesta pisarasta heijastuu vain yksi väri ja pisaran koolla on väliä. Punaisen värin näemme korkeimmalla olevista pisaroista ja ne muodostavat sateenkaaren uloimman kehän, muut saman pisaran lähettämät värit jatkavat matkaa näkökenttämme ulkopuolelle. Violetti joka on alimpana muodostaa sisimmän näkemämme kehän. Muut värit ovat sitten siinä välissä. Siinä yksinkertaistettuna asia, en nyt viitsi sen tarkemmin paneutua siihen, odotan vain, milloin pääsen pois täältä.” Samalla lailla se vastaili muihinkin kysymyksiin, eli varsin pintapuolisesti ja väkinäisesti, vaikka olikin robotti jolta odottaisi varsin perusteellisia vastauksia. Cara ei yleensä viitsinyt tehdä jatkokysymyksiä, vaan jutteli sille kaikenlaista muuta ja rauhoitteli sitä.
 
Näin alkupäivät kuluivat ja sitten rupesi tapahtumaan. Rubi oli jätetty parvekkeen tuolille istumaan, kun puhkesi kova myrsky. Tuuli riepotteli rannan aurinkovarjoja, joita ei oltu ehditty viemään turvaan. Ihmiset olivat poistuneet ulkotiloista suojaan ja puita kaatui. Mainoskyltit lentelivät tuulen voimasta ja voimakas sade piiskasi ympäristöä. Tuuli tarttui myös Rubiin, joka lensi sen voimasta alas maahan, jossa se kieppui ja lenteli hallitsemattomasti. Cara oli juuri ollut yhteydessä siihen ja näki, kuinka se viimein pysähtyi johonkin puistoon hotellin lähistölle. Siihen se sitten jäi makaamaan paikoilleen toinen silmä rikkoutuneena. Cara kuitenkin pystyi pitämään siihen yhteyttä, kun tilanne hieman rauhoittui.
 
”Kuuletko minua Rubi? sinulta taisi hajota toinen silmä. Kokeillaan, toimitko muuten.” Sanoi Cara sille ja käski sitä liikuskelemaan eri tavoin. Rubi pystyikin liikkumaan entiseen malliin, sillä se oli todella vahvaa tekoa. Tilanne oli uusi. Rubi oli nyt omillaan, erillään Panusta ja perheestä. Millä kummalla se onnistuttaisiin saamaan takasin Suomeen, huolestui Cara ja pyysi isänsä paikalle huoneeseensa, missä sillä hetkellä oli, kun kaikki tapahtui.Isä oli sitä mieltä, että tilanne oli nyt todella hankala. He päättivät pitää Rubin paikoillaan puistossa päivän ajan ja sitten illan tullen he laittaisivat sen liikkumaan ihmisten ilmoille. Mitä sitten tapahtuisi oli täysi arvoitus, täytyisi vain keksiä jotakin. Cara laittoikin Rubin samantien lepotilaan, eikä selitellyt sille mitään, jottei se hermostuisi.
 
Suomessa oli jo yö pitkällä, ennen kuin Karibialle tuli ilta. Cara oli ollut aivan hermona ja huolissaan koko loppu päivän. Hän oli yrittänyt keksiä vaikka mitä millä Rubi saataisiin takaisin ja kyseli asiasta jatkuvasti isältään. Tämä totesi vain rauhalliseen sävyyn, että kyllä he jotain keksisivät, kunhan Rubi ensin saataisiin pois puistosta.
 
Cara aktivoi pimeän tultua Rubin ja laittoi sen seisomaan, tutkiakseen ympäristöä. Rubihan näki hyvin pimeässä, kunhan Cara vain ensin aktivoi sen valonvahvistimen. Sen näkökenttä ei ollut yhtä laaja kuin ennen, rikkoutuneen silmän vuoksi, mutta aika hyvin se näki. Puistossa oli kaatuneita puita ja sitten Caran korviin kuului aivan kuin voihketta. Hän käski Rubia kääntämään päänsä voihkeen suuntaan ja erään kaatuneen puun alla näytti olevan joku jumissa. Isä pyysi Caraa laittamaan Rubin konttamaan uhrin lähelle. Sen Rubi sitten tekikin ja hitaasti se lähestyi kaatunutta puuta. Matkan tekoon meni jonkin verran aikaa koska joka puolella oli rojua ja oksia, joita täytyi väistellä. Rubi konttasi niin lähelle kuin pääsi ja Cara käski sen pysähtyä voidakseen isän kanssa tutkia tilannetta. Uhri oli puolitajuton ja silmät kiinni, kaikesta päätellen hän oli loukkaantunut vakavasti.
 
”Meidän on järjestettävä tälle ihmiselle apua”, sanoi isä päättäväisellä äänellä. ”Otan yhteyttä paikalliseen pelastuslaitokseen ja kerron heille tilanteesta, jotta he voivat tulla pelastamaan miehen.” ”Eivätkä ne sitten ihmettele, mistä tiesimme asiasta? Mehän joudumme paljastamaan Rubin”, huolestui Cara. ”Se ei nyt tässä asiassa ole tärkeintä. Tärkeintä on saada apu tälle ihmiselle mahdollisimman pian. Mikäli joudumme paljastamaan Rubin osuuden, niin se on tärkeysjärjestyksessä nyt toisena. Koetan kuitenkin keksiä jotakin”, vastasi isä ja ryhtyi etsimään netistä yhteystietoja kyseisen saaren pelastusviranomaisiin.
 
He olivat melko tarkasti tietoisia siitä missä puisto sijaitsi. He olivat jo aiemmin selvittäneet missä hotellissa perhe asui ja puisto mihin Rubi lensi, oli lähellä sitä. Aikansa etsiskeltyään isä viimein uskoi löytäneensä oikean puhelinnumeron. Se oli paikalliselle paloasemalle ja palopäällikön numero.
 
Isä soitti siihen ja aika pian sieltä vastattiin. Isä puhui englantia, jota palopäällikkö tuntui ymmärtävän. Isä kertoi hänelle puistossa puun alla olevan loukkaantunut ihminen, joka tarvitsi välitöntä apua. Palopäällikkö oletti isän olevan onnettomuuspaikalla paikan päällä, eikä ihmetellyt asiaa sen kummemmin. Isä antoi hänen olla siinä uskossa, mutta sitten hän teki palopäällikölle erikoisen ehdotuksen. Hän nimittäin sanoi tälle, että uhrin vieressä on nukke, joka pitäisi toimittaa Suomeen. Palopäällikkö ihmetteli asiaa, mutta ennen kuin hän ehti esittää kiusallisia kysymyksiä, isä lupasi 300 dollarin toimituspalkkion palopäällikön tilille, mikäli tämä ottaisi asian omakseen. Tämän kuultuaan palopäällikkö sanoi henkilökohtaisesti hoitavansa asian.
 
Pelastushenkilöstä saapui jonkin ajan kuluttua puistoon, jossa Rubi ja loukkaantunut olivat. He joutuivat jonkin verran etsiskelemään ennen kuin löysivät oikean kaatuneen puunrungon, sillä kaatuneita puita oli puistossa useampia. Pelastushenkilöstö aloitti rungon ja oksien sahaamisen pienemmäksi saadakseen miehen pälkähästä. Apu tuli viime tingassa, sillä uhri oli jo täysin tajuton ja olisi pian menehtynyt. Caraa ja isää jännitti Rubin kohtalo, löytyisikö se pimeästä puistosta ja pitäisikö palopäällikkö lupauksensa.
 
Uhria oltiin jo viemässä paareilla ambulanssiin ja pelastushenkilöstö oli poistumassa paikalta, mutta Rubi makasi yhä yksikseen paikan päällä. Isä kehotti Caraa pyytämään Rubia konttaamaan hieman näkyvämmälle paikalle, sillä nyt se oli jäänyt raivattujen oksien osin peittämäksi. Sen Cara tekikin ja vaivalloisesti Rubi pääsi maastossa paljaaseen kohtaan, mistä se olisi helpompi löytää, mikäli joku etsisi sitä. Ketään ei kuitenkaan enää liikkunut puistossa, se oli hiljentynyt ja Cara pelkäsi heidän suunnitelmansa taas kerran epäonnistuneen. Kuluikin koko yö ja Rubi oli vielä aamun valjetessa yksikseen samalla paikalla mihin oli kontannut.
 
Isä mietti, että soittaisiko uudestaan palopäällikölle ja muistuttaisi sopimuksesta. Sen hän sitten myöhemmin päivällä tekikin, kun tuli selväksi, että Rubia ei ollut noudettu. Palopäällikkö vastasi puhelimeen ja kertoi muistavansa sopimuksen, kun isä kyseli, oliko nukke otettu talteen. Hän oli yöllä kaikessa kiireessä unohtanut sen ja pahoitteli asiaa, hän kertoi itse lähtevänsä puistoon etsimään sitä.
 
Palopäällikkö oli sanojensa mittainen mies, sillä ei kulunut kovinkaan kauaa, kun puistossa kuljeskeli virkapukuinen mies tutkaillen maastoa. Rubi löytyi ja mies otti sen syliinsä, tutkaillen sitä kiinnostuneen näköisenä. Hän vei Rubin toimistoonsa ja laittoi sen sohvannurkkaan istuma-asentoon, josta olikin hyvä näkymä koko toimistoon. Cara iloitsi asiasta ja kertoi Rubille, että sen pelastuminen oli nyt tosi lähellä. Tästä tiedosta Rubi tuli tyytyväiseksi ja lupasi olla kärsivällinen, kunnes asiat nyt viimein selviäisivät.
 
Kului pari päivää ja Rubi oli edelleen toimistossa, samassa sohvannurkassa, johon se oli tuotaessa jätetty. Cara oli pitänyt sille seuraa ja isä arveli palopäällikön odottavan luvatun maksun näkymistä tilillään ennen kuin toimisi asiassa. Isä sanoi soittavansa jonkin ajan kuluttua uudestaan, mikäli kohta ei alkaisi tapahtumaan. Hän ei kuitenkaan halunnut patistelullaan hermostuttaa palopäällikköä, jottei tämä tekisi mitään typerää Rubin suhteen. Isän ei kuitenkaan tarvinnut soittaa, sillä vielä samana päivänä Rubin luokse tuli palopäällikkö pahvilaatikko kädessään ja laittoi Rubin siihen. Cara katkaisi yhteyden, koska ilmiselvästi Rubia nyt paketoitiin postitusta varten. He jäivät jännittyneinä odottamaan, milloin se saapuisi Suomeen.
 Kului kaksi viikkoa ennen kuin postista tuli ilmoitus paketin saapumisesta. Cara ja isä lähtivät saman tien hakemaan sitä. Kotiin päästyään he välittömästi, innostuneina aukaisivat sen ja laatikossa oli kuin olikin Rubi, likaisena ja toinen silmä rikkoutuneena. Cara aktivoi sen ja se näytti toimivan moitteettomasti, lukuun ottamatta näkökentän rajallisuutta. Rubi oli todella ilahtunut jälleennäkemisestä ja seikkailun päättymisestä, ilmaisten sen liikkumalla omin päin pitkin Caran huonetta ja höpöttämällä kaikenlaista. 
 
Cara ja isä olivat helpottuneita, kun se vihdoin ja viimein saatiin takaisin. Isä sanoi kuitenkin lähettävänsä sen korjattavaksi silmän vuoksi ja mahdollisten parannusten tekemiseksi. Cara joutuisi olemaan siitä erossa vielä jonkin aikaa, mutta tällä kertaa sen paluu olisi varma ja se olisi hyvissä käsissä. He päättivät lähettää Panulle näköisnuken lohdutukseksi, sillä hän varmasti kaipasi peikkoaan. He ottivat saman käärepaperin, missä Rubi oli paketissaan ollut ja laittoivat sen pahvilaatikon päälle, johon he näköisnuken asettelivat. Paketin päälle he laittoivat perheen osoitteen ja viestin, että se oli toimitettu vahingossa väärään osoitteeseen. Siinä olisi perheellä ihmettelemistä, miten nukke löysi tiensä heidän luokseen.
 
 

keskiviikko, 30. tammikuu 2019

Lastenkirja Cara ja Rubi, luku 6

He saivat matkaliput ostettua ja menivät sisälle laivaan. Ennen lopullista laivaan astumista he joutuivat kuvatuksi, sillä lähes kaikista halukkaista matkustajista otettiin kuva juuri ennen heidän nousuaan itse laivaan. Kuvan sai sitten lunastaa matkan aikana, ja Cara päättikin tehdä sen, saadakseen muiston matkasta. Heidän hyttinsä oli laivan alakerroksissa, jonne he laskeutuivat hissillä. He päättivät jäädä sinne, kunnes selviäisi, missä Panun porukka liikkuisi laivalla. Rubi oli laskettu sängylle ja perhe näytti vielä olevan omassa hytissään purkamassa tavaroita.
 
Jonkin ajan kuluttua Rubi otettiin taas Panun kainaloon ja puheista päätellen he olivat menossa kannelle katselemaan laivan lähtöä. Cara ja isä päättivät hekin suunnistaa kannelle ja ottaa näköisnuken mukaansa kangaskassiin, sillä tilaisuus vaihtaa se Rubiin saattaisi ilmaantua yllättäen. Caraa jännitti niin vietävästi, että hän oli alkanut taas änkyttämään puhuessaan isälleen. Isä tyynnytteli Caraa ja pyysi ottamaan tämän reissun seikkailuna, jonka muistaisi lopun ikäänsä. Se ei oikeastaan helpottanut Caran olotilaa juuri millään lailla. Hän mietti, että mitä jos kaikki menisi pieleen ja he eivät onnistuisi saamaan Rubia takaisin, vaan jäisivät kiinni varkauden yrityksestä, se olisi tosi noloa.
 
He nousivat kannelle ja etsiskelivät perhettä, joka löytyikin melko pian istuskelemasta kansituolilla. He jäivät kauemmaksi ja pyrkivät olemaan muina miehinä, kuin ketkä tahansa kanssamatkustajat. Rubi näytti olevan tiukasti Panun sylissä, joten minkäänlaisia mahdollisuuksia sen kaappaamiseen ei ainakaan sillä hetkellä ollut.
 
Laiva teki lähtöä ja ilma oli tosi kaunis, joten näkymä kannelta kaupungille oli mahtava. Yhtäkkiä ohjaimesta, jota Cara piteli käsissään, kuului Rubin ääni. ”Cara minä aivan kuin olisin nähnyt vilauksen sinusta. Onko se mahdollista? oletko sinä löytänyt minut? koska tulet hakemaan ?” Cara siirtyi hieman syrjemmälle, muista ihmisistä ja vastasi Rubille, että tämä oli nähnyt oikein ja hän ei voinut tulla noin vain hakemaan, vaan piti odottaa oikeaa hetkeä. Hän selittäisi sen Rubille sitten myöhemmin, miksi näin piti toimia.  Rubi kyseli kärsimättömänä milloin tämä tapahtuisi. Cara tyynnytteli Rubia ja ohjeisti tätä olemaan rauhallinen ja olla tekemättä omin päin mitään mikä sotkisi kaiken. Kuten sen, että alkaisi liikuskella itsekseen ilman nimenomaista käskyä.
 
Cara palasi isänsä luokse ja vaivihkaa he seurailivat perheen puuhia. Nämä istuskelivat kaikessa rauhassa ja nauttivat olostaan. Yhtäkkiä Panu sitten lähti juoksentelemaan kannelle ja hänen äitinsä lähti perään. Rubi oli jäänyt penkille ja oli nyt perheen isän vieressä istuma-asennossa. Cara ja isä oivalsivat, että nyt olisi mahdollisuus saada se vaihdettua. He sopivat keskenään, että koska penkillä oli runsaasti tilaa, niin he menisivät istumaan sille siten, että isä istuutuisi toiselle puolelle ja Cara sille puolelle missä Rubi nyt oli. Isä koettaisi kiinnittää juttelemalla perheen isän huomion ja Cara voisi yrittää samaan aikaan Rubin kaappaamista toiselta puolelta.
 Näin he sitten tekivätkin ja istuutuivat muina miehinä, kuten olivat sopineet. Panu ja hänen äitinsä olivat vielä jonkin matkan päässä kannella, jossa äiti yritti hillitä Panun juoksuintoilua. Caran isä aloitti jutustelun ja aloitti kehumalla säätä, joka olikin tosi hieno. Cara puolestaan hivuttautui samaan aikaan lähemmäs Rubia ja hän miltei tärisi jännityksestä. Varmuuden vuoksi hän oli laittanut ohjaimen äänettömälle siltä varalta, että Rubi alkaisi puhua, ja paljastaisi kaiken. Pikkuhiljaa hän lähestyi ja pääsi jo aivan viereen, mutta juuri sillä hetkellä, kun hän oli tarttumassa Rubiin, perheen äiti huuteli miestään ja pyysi tulemaan heidän luokseen. Mies ojensi kätensä tarttuen Rubiin ja melkein hipaisi samalla Caran kättä. Mies nousi ja meni perheensä luokse pidellen Rubia käsissään ja Cara ei voinut muuta kuin yrittää niellä pettymyksensä epäonnistumisen johdosta.
 
Cara ja isä jäivät istuskelemaan penkille ja harmittelivat epäonnistumista, mutta olivat varmoja, että uusi tilaisuus tällä matkalla varmasti tarjoutuisi. He katselivat laivan lähtöä kaikessa rauhassa. Hitaasti se kääntyi satama-altaassa ja suuntasi sitten avomerelle. Cara ehdotti, että he menisivät hyttiin ja koettaisivat kuunnella mitkä olivat perheen suunnitelmat. Isä puolestaan oli halukas hieman kiertelemään laivalla ennen hyttiin menoa, sillä perhe ei nyt vähään aikaan katoaisi mihinkään, ei ennen kuin päästäisiin satamaan. Niinpä he lähtivät tutkailemaan laivaa ja hämmästelivät, kuinka paljon siellä oli erilaisia palveluja. Oli kauppa, ravintoloita, lasten leikkihuone ja niin edelleen. Leikkihuoneesta Cara keksi, että perhe todennäköisesti vierailisi Panun kanssa siellä vielä matkan aikana. Isä oli samaa mieltä ja he katselivatkin sitä sillä silmällä, että miten Rubi mahdollisesti voitaisiin kaapata siellä. Edellytyksenä tietysti oli, että se olisi Panun mukana sinne tullessa. He päättivät kierroksensa kävelykannelle, jossa Cara osti kioskista pehmojäätelön.
 
Hytissä Cara oli taas laittanut ohjaimen äänet päälle ja hän tarkasti kuunteli, mitä perhe touhusi. Hetken päästä hän pyysi isäänsäkin tarkemmin kuuntelemaan, mistä perhe hytissään keskusteli. Nyt taisi paljastua se mihin he loppujen lopuksi olivat matkalla, sillä he puhuivat lentokoneesta ja Karibian saaresta. Selvisi, että laivamatka oli vasta alkusoittoa ja heidän oli tarkoitus Tukholmasta jatkaa matkaa lentokoneella. Isä tutki välittömästi netistä mihin päin Karibiaa lentoja seuraavana päivänä lähtisi. Selvisi, että niitä oli vain yksi kyseiseltä kentältä ja sekin oli tilauslento, joten heillä ei ollut mahdollisuutta samalle lennolle. Se lähtisi melko pian laivan rantautumisen jälkeen, joten perheellä olisi kiire kentälle ja he menisivät varmaan suoraan satamasta sinne. Olisi siis onnistuttava heidän omassa tehtävässään laivamatkan aikana tai he joutuisivat jäämään odottelemaan perheen paluuta matkaltaan ja Rubillehan voisi käydä sinä aikana vaikka mitä. Tosin Panu näytti pitävän siitä hyvää huolta, mutta se saattaisi muuttua.
 
Tilaisuus uuteen yritykseen tuli varsin pian, sillä perheen äiti aikoi Panun kanssa tosiaankin mennä leikkihuoneeseen peuhaamaan ennen illallista, joka olisi vasta myöhemmin. Cara ja isä päättivät suunnistaa leikkihuoneen lähistölle etukäteen odottelemaan heidän sinne tuloaan. He aikoivat taas olla muina miehinä kuin turistit ainakin ja odotella sopivaa hetkeä toimia. Caralla oli taas kassi, jossa oli kopio, mukanaan.
 
Jonkin ajan kuluttua Panu ja hänen äitinsä lähestyivätkin leikkihuonetta, mutta Caran pettymykseksi Rubi ei nyt ollut mukana. Pieleen meni tämä yritys ja he poistuivat isänsä kanssa takaisin hyttiin, jossa Cara otti yhteyden Rubiin. Tämä oli makuulla hytin sängyssä odottelemassa Panun paluuta. Cara pyysi Rubia varovaisesti kääntämään päätään ja sen näkökenttään tuli perheen isä, joka tutkaili kännykkäänsä. Cara käski Rubia kääntämään päänsä takaisin ja kertoi arvelevansa, että sen takaisin saanti saattaisi hieman pitkittyä, mutta sen tulisi pysyä rauhallisena, sillä ennemmin tai myöhemmin se tapahtuisi. Cara hieman änkytti kertoessaan sen Rubille, josta Rubi päätteli Caran olevan hieman epävarma asiasta ja huolestui jonkin verran.
 
Panu palasi leikkipaikalta ja perhe valmistautui lähtemään illalliselle. Myös Cara ja hänen isänsä aikoivat käydä syömässä. Rubi jätettiin yksin hyttiin, mutta Caralla ei ollut mitään mahdollisuutta hakea sitä sieltä. Heidän olisi todennäköisesti odotettava seuraavaan päivään, josko uusi tilaisuus ilmaantuisi, sillä aivan varmasti Panu pantaisiin syömisen jälkeen nukkumaan ja Rubi olisi petikaverina. Näin sitten kävikin ja myös Cara paneutui yöpuulle illallisen jälkeen, jotta olisi virkeä seuraavana päivänä.
 
Seuraavana aamuna oli aikainen herätys, jotta he ehtivät aamiaiselle ennen satamaan saapumista. Perhekin oli herännyt ja valmistautui niin ikään aamiaiselle. He tulivatkin sitten istumaan miltei viereiseen pöytään. Rubi oli nyt Panulla mukanaan ja ilmiselvästi se huomasi Caran, mutta Caralla oli ohjain äänettömällä, joten hän ei voinut kuulla, mikäli Rubi yritti ottaa yhteyttä. Caraa hermostutti tilanne niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana, oli Rubi tällä hetkellä. Hän koetti keskittyä syömiseen, mutta ei voinut olla vilkuilematta koko ajan Rubin suuntaan. He olivat isän kanssa illalla päättäneet myöskin lähteä lentokentälle vaanimaan tilaisuutta napata Rubi terminaalissa. Se olisi heidän viimeinen oljenkortensa ennen perheen lentomatkaa. Aamiaisen yhteydessä sellaista tilaisuutta ei näyttänyt ilmaantuvan, vaikka perhe niin lähelle sattumalta tulikin. Laiva tuli kotvan kuluttua rantaan ja he nousivat aluksesta ottaakseen taksin kentälle. Perhettä ei näkynyt, mutta todennäköisesti he tekivät samoin, sillä heillä koneen lähtö tapahtuisi varsin lyhyen ajan päästä ja heidän olisi oltava ajoissa paikalla ehtiäkseen tehdä lähtöselvityksen. 
 
Lentokentällä Cara ja isä tutkailivat missä pisteessä perhe asioisi ja menivät asianomaisen lähtöselvitystiskin lähistölle odottelemaan heidän saapumistaan. Paikalla oli muitakin sen oloisia ihmisiä, jotka näyttivät tekevän matkaa samaan kohteeseen, kyseessä oli varmaankin seuramatka. He soluttautuivat huomaamattomina joukkoon. Heidän ei tarvinnut kauaakaan odotella, kun perhe saapui matkalaukut mukanaan ja suoritti pikaisen lähtöselvityksen. Rubi oli Panulla kainalossa. Hän näemmä aikoi ottaa sen mukaansa matkustamoon. Caran isä hieman hermostui tästä huomiosta ja kuiskasi Caralle, että turvatarkastuksen läpivalaisussa selviäisi sen olevan robotti. He seurasivat perhettä lähietäisyydeltä Caralla kopio mukanaan kassissa. Perhe näytti menevän suoraan turvatarkastukseen ja Panu joutui laittamaan Rubin läpivalaisulaitteen liukuhihnalle. Virkailija pysäytti hihnan ja tutki Rubia hetken aikaa, mutta ei näyttänyt reagoivan sen kummemmin. Caran isä huokaisi helpotuksesta. He seurailivat tilannetta jonkin matkan päässä, eivätkä voineet kuulla, mikäli virkailija huomautti jotakin, mutta mikään perheen vanhempien reagoinnissa ei viitannut siihen. Perhe meni lähtöaulaan ja katosi pian näkyvistä.
 
Minkäänlaista tilaisuutta Rubin nappaamiseen ei ilmaantunut ja he päättivät palata lentäen Suomeen. Lentoja oli useampi päivässä ja he saivatkin liput helposti hankittua jo seuraavaan lähtöön. He eivät voineet nyt tehdä muuta kuin odottaa perheen paluuta matkaltaan. Cara aikoi kuitenkin olla yhteydessä Rubiin päivittäin. Cara katkaisi yhteyden siihen kuitenkin lentojen ajaksi.

sunnuntai, 27. tammikuu 2019

Lastenkirja Cara ja Rubi, luku 5

”Isä sain idean. Mehän voisimme valmistaa samannäköisen nuken kuin Rubi ja vaihtaa sen sitten tilalle, niin sille Panullekaan ei jää paha mieli”, keksi Cara. ”Tuossa on tosiaan ajatusta. Äitihän on kätevä käsistään ja hän varmasti osaisi tehdä varsin kelvollisen kopion. Minulla on mitat ja muut tarvittavat tiedot tietokoneellani, joiden pohjalta voimme ostaa tarvikkeet ja valmistaa nuken. Mennään herättämään äiti, ellei hän sitten ole keittiössä, hän nimittäin taisi nousta hereille samalla kuin minäkin”, innostui isä. He laskeutuivat portaat alas keittiöön, jossa äiti oli juomassa teetä, hän ei ollut malttanut mennä takaisin nukkumaan, ennen kuin yöllisen tehtävän tulos selviäisi. Cara ja isä kertoivat hänelle, että kaikki meni hyvin ja Rubi oli nyt laitettu lepotilaan. Sitten he kysyivät häneltä onnistuisiko samannäköisen nuken tekeminen jo samana päivänä. Äiti mietti hetken ja arveli voivansa pitää etäpäivän töistä, eli eiköhän se saada tehtyä, jos ohjeet vain ovat kunnolliset. Isä kertoi omaavansa kaikki tekoon tarvittavat tiedot. He päättivät heti aamusta lähteä kaupoille ostamaan tarvikkeita. Sitä ennen he aikoivat mennä nukkumaan vielä joksikin aikaa, jotta olisivat päivällä virkeitä.
 
Cara nukkui aikaiseen aamuun asti, jolloin hän ensitöikseen aktivoi Rubin. Se oli edelleen Panun sängyssä, ja Cara kertoi sille, että sen pelastaminen olisi nyt lähempänä kuin aiemmin. Rubi vastasi Caralle ilahtuneen oloisena, että olisi jo mukava päästä tämän luokse. Cara vastasi sille, että nyt olisi vain odoteltava sopivaa tilaisuutta toimia ja Rubin piti vain kärsivällisesti odottaa mitä tuleman piti. Cara sanoi olevansa yhteydessä ajoittain pitkin päivää ja nyt hänen täytyi mennä toimittamaan asioita.
 
Isä ja äiti olivat aamiaisella, kun Cara meni alakertaan. He aikoivat lähteä kaupoille ostamaan tarvittavia tykötarpeita, heti kun kauppaliikkeet aukeaisivat. Cara voisi mennä takaisin nukkumaan, jotta saisi levättyä tarpeeksi, sillä edessä olisi toimelias päivä. Sen hän sitten tekikin, vaikka uni ei tullut uudestaan aivan heti, mutta lopulta hän sitten yön valvomisesta väsyneenä nukahti. Saavuttuaan ostoksilta isä herätti Caran. Hän oli miettinyt, miten etenisivät Rubin takasin saamisessa ja oli tullut siihen tulokseen, että he Caran kanssa lähtisivät pienelle laivamatkalle. Rubia ei voinut noin vain mennä hakemaan, vaan olisi odotettava sopivaa tilaisuutta vaihtaa se kopioon. Paras mahdollisuus tähän lähitulevaisuudessa aukenisi varmasti laivalla, kun perhe oli matkalla ja Rubi ihmisten ilmoilla, eikä jossain suljetussa asunnossa. Hän kehotti Caraa nyt kuuntelemaan Rubin kautta sen ympäristön puheita, jotta saisivat selville, minkä laivayhtiön laivalla perheellä oli tarkoitus matkustaa. Cara otti ohjaimen ja tervehti Rubia. Hän sanoi tälle, että aikoisi olla kuulolla koko päivän, kunnes selviäisi millä laivalla se lähtisi matkaan. Rubi oli tyytyväisen oloinen kuultuaan asiasta. Cara myös ilmoitti, ettei juttelisi juuri mitään, mutta olisi paikalla, joten Rubin ei pitäisi hätäillä turhia. Rubi oli Caran yhteydenottohetkellä Panun kainalossa, joka kiikutti sitä pitkin asuntoa.
 
Äiti oli kaivanut muuttotavaroiden joukosta esiin ompelukoneen ja oli täydessä työn touhussa, Caran mennessä alakertaan myöhäiselle aamiaiselle. Hänellä oli koko ajan ohjain mukanaan, jossa oli äänet täysillä, joten hän saattoi samalla kuunnella, mitä Rubin lähellä puhuttiin. Tähän mennessä jutustelut olivat olleet jotain muuta kuin matkantekoon liittyvää, vaikka perheen äiti tuntuikin pakkailevan vielä viimeisiä tavaroita. Silloin Cara kiinnitti huomiota Rubin näkökentässä olevaan ajoittaiseen näkymään, sillä hän oli huomaavinaan, että mukaan pakattiin aurinkovoidetta ja uima-asut. Hän mainitsi asiasta isälle, joka meni mietteliään näköiseksi. Tuntui hieman oudolta, että Ruotsin matkaa varten varattiin tuollaisia tarvikkeita. Cara kuulosteli puheita tämän jälkeen entistä tarkemmin, jotta saisi vihjeen siitä, minne perhe lopulta oli matkalla.
 
Koko päivän Cara oli tarkkaavainen, mutta laivayhtiö ei selvinnyt. Näköisnuken teko oli edennyt vauhdilla ja se tulisi valmiiksi ennen iltaa, jolloin laivat Ruotsiin lähtisivät. Laivayhtiöitä oli kaksi ja olisi osattava mennä oikeaan laivaan, jotta heidän suunnitelmansa toimisi. Isä sanoi, että heidän olisi lähdettävä pienelle varjostuskeikalle, jotta saisivat asian selville. Isä oli netistä katsonut, että kummallakin laivalla oli vapaita paikkoja, joten he saattaisivat ostaa matkaliput satamasta. He päättivät mennä hyvissä ajoin perheen asunnon lähistölle ja aikoivat seurata näitä satamaan. Cara ja isä pakkasivat mukaan jotakin tarvikkeita matkaa varten ja olivat pian valmiita seikkailuun. Äiti lähtisi mukaan varjostuskeikalle ja ajaisi auton takaisin kotiin, heidän siirryttyään laivalle.
 
Perhe asui kaupungin keskustassa kerrostalossa ja he onnistuivat pysäköimään auton näköetäisyydelle oikeasta uloskäynnistä. He istuskelivat autossa pitkät tovit ja kuuntelivat ohjaimen kautta mitä asunnossa tapahtui. Panulla tuntui olevan Rubi koko ajan mukanaan, myös päiväunien aikana, joille hänet oli aiemmin päivällä laitettu, vaikka tuleva matkanteko selvästi teki pojasta hieman levottoman. Selvyyttä siihen, mihin he lopulta olivat matkalla ei oltu saatu.
 
Vihdoin tuli lähdön hetki, sillä perheen isä kuului soittavan taksin. He valpastuivat ja onneksi Rubi oli koko ajan Panun kainalossa, joten he saattoivat seurata tilannetta. Pian rappukäytävän eteen saapui kolmihenkinen perhe odottelemaan autoa, kaksi isoa matkalaukkua mukanaan. Taksi saapui ja he nousivat siihen ja perheen isä kertoi kuljettajalle, mihin satamaan he halusivat. Tästä tiedosta Caran porukalle selvisi millä laivalla matkaa oli tarkoitus taittaa, sillä laivat lähtivät eri paikoista. Hekin lähtivät liikkeelle, tyytyväisinä siitä, että perhettä ei tarvitsisi seurata autolla, vaan he voisivat ajaa suoraan oikeaan satamaan ostamaan lippuja laivaan.
 
 

lauantai, 26. tammikuu 2019

Lastenkirja Cara ja Rubi, luku 4

 

Cara heräsi raukeana ja levänneenä. Hänen mieleensä tuli ensimmäiseksi Rubi. Mitä sille mahtoi kuulua. Hän oli hieman vihainen isälle, siitä ettei tämä ollut herättänyt häntä aiemmin, sillä nyt aamu oli jo pitkällä ja Rubille on saattanut tapahtua vaikka mitä. Hän kävi pikaisesti harjaamassa hampaansa ja näki isän, joka toivotteli hyvät huomenet ja vastasi kysymykseen herättämisestä, ettei ollut raaskinut tehdä sitä. He päättivät samantien ottaa yhteyden Rubiin.
 
Cara aktivoi Rubin ja toivotti tälle hyvää huomenta, johon Rubi vastasi samoilla sanoilla. Rubin aukaistessa silmänsä he näkivät päivän valoa ja ympäriltä kuului puheen sorinaa. Se oli otettu ulos repusta ja nyt piti koettaa selvittää missä kummassa se oikein oli.
 
Cara pyysi Rubia kääntämään hitaasti päätään, sillä nyt näkökentässä oli vain jonkin rakennuksen katto. Rubi teki työtä käskettyä ja sen vieressä näytti olevan kaikenlaisia pieniä tavaroita. Siinä oli muun muassa jonkinlaisia kuppeja ja jonkinlaista krääsää. Sitten Cara pyysi sitä nousemaan hitaasti kyynärpäidensä varaan, samalla hän koetti päätellä ympäristön äänistä, ettei kukaan vaan huomaisi Rubin liikkuvan. Rubi nousi ja käänteli varovasti päätään käskystä. Cara ja isä tutkivat näkemäänsä, joka koostui valtavasta määrästä pikku tavaraa ja pöydistä joilla ne olivat. Pian he tulivat siihen tulokseen, että Rubi oli viety myyntiin jollekin kirpputorille. He eivät voineet tietää mille niistä lukuisista kaupungissa olevista kirpputoreista. He päättivät jäädä odottelemaan mitä seuraavaksi tapahtuisi, olisi turha lähteä summamutikassa etsimään sitä, sillä se saatettaisiin myydä millä hetkellä tahansa.
 
Cara pyysikin Rubia jäämään nojalleen vanhaa kahvimyllyä vasten, josta sillä olisi hyvä näkymä ympäristöönsä. Kukaan ei ollut kiinnittänyt huomiota sen liikehdintään ja väkeä ei edes näyttänyt olevan kovin paljon liikkeellä, vain joitakin yksittäisiä ihmisiä näkyi näkökentässä. Se oli kirpputori, johon tavarat vain jätettiin myyntiin ilman aktiivista myyjää ja jokainen sai sitten rauhassa tehdä ostoksia. Tinkimäähän tällaisessa paikassa ei tosin pystynyt, mutta se ei ollut Caran ja isän murhe vaikka mielessä kävikin mikäköhän Rubille oli laitettu hintalapuksi.
 
He joutuivat odottamaan useamman tunnin ja koko sen ajan Cara herkeämättä seurasi mitä Rubin myyntipöydän ympärillä tapahtui. Päivän kuluessa pidemmälle yhä useampi ihminen näytti löytäneensä tiensä kirpputorille. Silloin tällöin Rubin ympäriltä ostettiin joitakin tavaroita, mutta enimmäkseen ihmiset vain tutkailivat niitä. Muutaman kerran Rubikin nostettiin pöydältä arvioitavaksi, mutta laitettiin sitten takaisin, ehkä siihen oli laitettu liian korkea hinta, koska ei ollut mennyt kaupaksi. Kahvimylly, johon Rubi aluksi nojaili, oli myyty ja nyt Rubi tuki itsensä maljakkoon, josta käsin oli hyvä tarkkailla ympärilleen.
 
Cara ja isä toivoivat, että Rubi menisi kaupaksi, jottei se jäisi varkaiden käsiin, jotka saattaisivat heittää sen hyödyttömänä vaikkapa jätekatokseen ja roskaauton uumenista sitä olisi enää mahdotonta pelastaa, sillä sehän murskautuisi sinne.
 
Iltapäivällä vanhempi pariskunta pysähtyi pöydän eteen ja rouva ihastui välittömästi Rubiin. Hän otti sen pöydältä ja ihasteli, kuinka mukavan näköinen peikko se oli, kuulemma juuri sopiva matkakumppani Panulle, hän ilmoitti miehelleen. He ottivat sen mukaansa, kiertelivät vielä muita pöytiä ja menivät sitten kassalle maksaakseen sen. Naisella oli laukku mukanaan, johon hän sai mahdutettua ostoksensa. Cara ja isä ilahtuivat, sillä nyt Rubi olisi paremmissa käsissä ja varmasti avautuisi jonkinlainen mahdollisuus saada se takaisin. Cara ilmoitti Rubille, että nyt kaikki näytti paremmalta. Hän ei ollut jutellut Rubille kuin muutaman sanan koko kirpputorireissun aikana, jottei tämä turhaan hermoilisi. Cara oli lähinnä rauhoitellut sitä ja Rubi olikin ollut odottavalla kannalla ja nyt se ilahtui Caran viestistä, että kaikki selviäisi.
 
Cara piti Rubin aktiivisena ja odotti mitä seuraavaksi tapahtuisi. Isä päätteli, että tämä Panu on joku pikkulapsi ja lähdössä jollekin matkalle lähiaikoina. Siinä hän oli oikeassa, sillä jonkin ajan päästä Rubi otettiin laukusta ja äänetkin kuuluivat taas selvästi. Siihen asti oli oltava tosi tarkkaavainen, että sai selvää mitä ympäristössä puhuttiin, mutta jotakin niistäkin puheista saattoi päätellä. ” Katsopas Panu mitä mummi on ostanut sinulle.” ”Peikko, saanko minä ikioman peikon ?” ilahtui pieni hymyilevä poika. ”Se on sinulle kaveriksi, kun nyt lähdette sille matkalle”, vastasi mummi.
 
Poika nappasi Rubin käsiinsä ja alkoi retuutella sitä. Onneksi Rubi oli vahvaa tekoa ja meni täydestä nukkena, kunhan ei paljastettaisi, että se on itse asiassa robotti. Panu vei Rubin huoneeseensa ja leikki sillä jonkin aikaa, mutta poistui sitten ja jätti Rubin sinne.
 
Kirpputorin pariskunta oli mennyt käymään lapsenlapsensa perheen luona ja veivät Rubin lahjaksi. Nyt olisi koetettava selvittää missä Rubi tarkkaan ottaen oli ja pyrittävä hakemaan se pois. Miten se tapahtuisi, siihen Caralla ei ollut ideoita, mutta sitten isä keksi jotakin. Hän oli puheista, joita kuului ennen Rubin laukusta ottamista päätellyt, että matkalle lähdettäisiin seuraavana päivänä ja se olisi ainakin aluksi laivamatka Ruotsiin. Nyt olisi odotettava, kunnes isäntäväki menisi nukkumaan, siihen asti Cara tarvittaessa voisi pitää Rubille seuraa, jos se joutuu oleskelemaan pitkiä aikoja yksin pojan huoneessa. He päättivät pitää sen aktivoituna.
 Cara selitti Rubille tilanteen ja muisti sitten mitä Lisa oli halunnut kysyä siltä. Niinpä hän jonkin ajan päästä, kun mitään muuta ei tapahtunut kysyi Rubilta ”miksi auringon nousu on joskus niin erikoisen hieno eli mistä se johtuu, kun päivällä se aurinko usein vaan mollottaa taivaalla?”
 
”No tokihan sen tiedän, katsopas, se johtuu valon matkasta ilmakehän läpi. Hämärän aikana niin kuin aamulla aurinko on horisontissa ja paksu väliin tuleva ilma saa kaikki siniset aallonpituudet siroamaan pois auringonvalosta ennen kuin se osuu silmiimme ja spektrin punaiseen ja keltaiseen osioon sijoittuvat värit vallitsevat. Kirkas taivas auringon kehän ympärillä näyttää hehkuvan oranssinkeltaisena. Tomu ja muut hiukkaset vahvistavat punaisuutta ja mitä suurempia ne ovat sen punaisemmalta auringonnousu näyttää. Pilvisellä säällä pilvien pintarakenne saa vielä aikaan eri sävyjä kirkkaita laikkuja ja tummia varjoja. Sen takia auringonnousu on joskus erityisen näyttävä. Päivällä valon ilmakehän läpi kulkema matka on jopa 38 kertaa pienempi kuin silloin, jos aurinko on horisontissa niin kuin aamulla. Sen takia keskipäivän aikaan taivas näyttää erilaiselta. Tässä lyhyesti perusidea olisiko sinulla jotain kysyttävää?” lateli Rubi selvästi jo pirteämmän oloisena, kun pääsi loistamaan erityisosaamisellaan.
 
Caralla ei ollut lisäkysymyksiä ja hän päätti keksiä jotakin, mutta sitten poika haki Rubin ja vei sen mukanaan olohuoneeseen. Hän leikki sillä jonkin aikaa ja jätti sitten sohvalle lojumaan. Siinä Rubi sai olla pitkän ajan, kunnes tuli Panun nukkumaan meno aika. Hän haki Rubin ja sanoi ottavansa sen viereensä nukkumaan.
 
”Nyt olisi odotettava, kunnes vanhemmatkin ovat sängyssä. Oikeastaan on parempi, jos ryhdymme toimiin vasta aamuyöstä, kun perhe varmimmin on untenmailla. Oikeastaan sen vuoksi mekin voisimme levähtää nyt hetken ja nukkua jonkin aikaa, jotta sitten jaksamme yöllä touhuta. Voit panna Rubin nyt lepotilaan”, sanoi Caran isä.Cara kävi syömässä, sillä hän ei ollut syönyt koko päivänä kuin muutaman isän tuoman voileivän. Äiti oli tehnyt makaronilaatikkoa ja oli aika hyvin tilanteen tasalla, sillä isä oli raportoinut hänelle, missä mennään. Hänkin oli sitä mieltä, että Caran oli nyt syytä levähtää, varsinkin, jos keskellä yötä olisi ylösnousun aika. Cara meni pitkäkseen ja laittoi herätyksen kello kahdeksi yöllä. Isä teki samoin, vaikka hän jäi vielä valveille. Hän sanoi kyllä herättävänsä Caran ja kertoisi sitten miksi he nousisivat keskellä yötä. Hän ei halunnut, että Cara turhaan etukäteen jännittäisi tulevaa ja ei saisi sen vuoksi nukuttua.
 
Caran kännykkä hälytti, juuri kun hän oli vaipumassa uneen, soittaja oli Lisa. Hän halusi tietää, oliko Cara kysynyt Rubilta auringonnoususta ja kertoi samalla oman päivänsä vaiheista. Cara vastasi, että asia oli nyt kutakuinkin selvä ja kertoi Lisalle omin sanoin saman, mitä Rubi oli hänelle auringonnoususta kertonut ja Lisa oli tyytyväinen saatuaan selvyyden asiaan. Hän ilmoitti, että varmasti olisi paljonkin ihmettelyjen aiheita, mutta palaisi niihin tuonnempana. He lopettivat puhelun sen jälkeen, kun Cara oli kertonut, että hänen päivänsä oli kulunut tavanomaisesti, eikä mitään ihmeellistä ollut tapahtunut. Häntä harmitti, että joutui kiertämään totuutta ja päätti paljastaa kaiken Lisalle kunhan Rubin kohtalo ensin selviäisi. Pian puhelun jälkeen hän sitten nukahti.
 
Caran uni oli hieman levotonta ja hän oli puolivalveilla kun hälytysääni rupesi soimaan. Kohta isäkin saapui Caran huoneeseen. Cara kysyi isältä, minkä takia heidän oli herättävä keskellä yötä. Isä vastasi, että hän oli eilen huomannut eteisen lattialla lehtikorin, jossa näytti olevan aikakausilehtiä. Hän oli saanut idean, että jos lehdet ovat tilattuja, niin niissähän täytyy olla osoitetarra, missä on nimi ja osoite. Näin he saisivat selville missä Rubi seikkaili. Rubi olisi nyt saatettava aktiiviseksi ja se saisi mennä korin luokse ja tutkia asiaa. Tietysti nyt olisi oltava erityisen tarkkana, ettei paljastuisi sen todellinen olemus, jos niin kävisi niin olisimme pulassa Rubin suhteen, päätteli isä lopuksi.
 
Caraa jännitti aivan vietävästi, kun hän herätti Rubin. Hän kertoi sille, että sen olisi noustava ja laskeuduttava alas sängystä, missä se nyt oli. Se oli helpommin sanottu kuin tehty, sillä Rubi oli tiiviisti pojan kainalossa. Cara käski sitä laittamaan käden pojan kainaloon ja liikuttelemaan sitä siellä. Poikaa alkoikin kutittaa ja ote Rubista kirposi. Tämän jälkeen Rubi siirtyi lattialle. Nyt oli isän aika puuttua asioihin.
 
”Annapa Cara se Rubin ohjain hetkeksi minulle. En tainnut kertoa, että Rubin silmiin saa aktivoitua valonvahvistimen niin, että se näkee pimeässä melkein kuin päivällä. Minun täytyy vain aktivoida toiminto. Saat seurata sivusta miten teen sen, niin osaat sitten itse jatkossa”, sanoi isä ja otti ohjaimen käsiinsä. Hetken kuluttua ohjaimessa näkyi aivan selvästi pojan huone ja Rubi saattoi lähteä matkaan. He kuulostelivat, että asunto oli täysin hiljainen, vain pojan pieni tuhina kuului. Kaikki olivat nukkumassa ja jos joku sattuisi heräämään niin käry saattaisi käydä, jos herääjä liikkuisi yhtä aikaa samassa paikassa Rubin kanssa. Sen vuoksi oli kokoajan kuunneltava ympäristöä tarkasti, että he voisivat tarvittaessa reagoida ajoissa.
 
Rubi kulki hitain askelin kohti pojan huoneen ovea ja sitten Cara päätti panna sen konttaamaan, jolloin matkanteko sujui varmemmin ja nopeammin. He tiesivät reitin olohuoneeseen, olihan poika kuljetellut sitä ja eteinen oli heti olohuoneen yhteydessä. Rubi konttasi eteenpäin ja saapui lehtikorille, joka oli aivan täynnä. Cara pani sen pystyyn ja yritti katsella lehdestä osoitetarraa, mutta päällimmäisenä olikin nyt jokin ilmaisjakelulehti, jossa tietenkään ei sellaista ollut. Cara pyysi Rubia siirtämään kädellä sitä ja sen alta paljastui aikakausilehti. Se oli sellaisessa asennossa, että tarra oli sen takapuolella, ja Cara pyysi Rubia heilauttamaan sen lattialle. Lehti putosikin ja Rubi sai sen käännettyä niin, että tarra näkyi selvästi. Cara ja isä saattoivat lukea siitä asunnonhaltijan nimen ja osoitteen. Tehtävä oli suoritettu.
 
Rubi olisi palautettava pojan huoneeseen ja paluumatka alkoi. Silloin vanhempien makuuhuoneen ovi kävi ja joku meni vessaan. Cara ja isä pelästyivät. He laittoivat nopeasti Rubin makuuasentoon. Se oli lähellä pojan huoneen ovea käytävällä ja makasi nyt siinä. Vessa vedettiin ja pojan äiti tuli käytävään käydäkseen vilkaisemassa Panua. Hän huomasi Rubin, mutta totesi vain ääneen, että Panu oli jostain syystä jättänyt sen siihen lojumaan ja nosti sen mukaansa. Hän asetteli Rubin pojan viereen ja meni takaisin nukkumaan.
 
Cara ja isä hengähtivät helpotuksesta. Heidän olisi seuraavaksi mietittävä, millä konstilla Rubi saataisiin takaisin. He eivät voineet noin vain mennä hakemaan sitä. Siinä olisikin selittelemistä, että mistä he tiesivät sen olinpaikan ja samalla täytyisi paljastaa, että Rubi on itse asiassa robotti ja tieteen viimeisiä saavutuksia, jossa on teknisiä ratkaisuja, jotka eivät missään tapauksessa saisi jotua vääriin käsiin. Moni ei toivottu taho olisi varmasti niistä erityisen kiinnostuneita. Rubi oli itse asiassa rahallisesti hyvinkin arvokas ja se ei saisi joutua muiden tietoon. Sen jälkeen voisi olla hankaluuksia saada pojan perhe luopumaan siitä. Olisi lisäksi hankala todistella, että se oli anastettua omaisuutta ja siksi kuuluisi Caralle, vaikka Cara ainoana pystyikin käyttämään sitä. He tulivat lopulta siihen tulokseen, että Rubi olisi jollain konstilla varastettava takaisin. Miten he sen aikoivat tehdä, oli vielä täysi arvoitus, mutta mitä pikimmin se tapahtuisi sen parempi kaikkien kannalta.
 
 

 

 

maanantai, 30. heinäkuu 2018

Lastenkirja Cara ja Rubi, luku 3

Seuraavana aamuna Cara ei malttanut nukkua pitkään. Hän heräsi aikaisin ja äiti valmisti Caralle keittiössä aamupuuron. Äidillä oli ensimmäinen työpäivä ja hän kertoi, että häntä hieman jännitti. Cara kehoitti äitiä olemaan vain reipas ja avoin kaikelle uudelle mitä vastaan tulisi, aivan kuten äiti häntä itseään usein neuvoi. Isäkin kuulemma menisi päivän aikana käymään yliopistolla, joten Cara saisi pärjätä yksin jonkin aikaa. Cara katseli ulos ja totesi, että tulossa oli lämmin päivä. Hän sai idean, että lähtisi rannalle, koska ei jaksaisi nököttää kotona koko päivää, vaikka Rubi olikin nyt kaverina. Äidille hän ei asiasta maininnut, koska epäili tämän kehoittavan Caraa odottamaan iltaan, jolloin hän saisi vanhemmiltaan kyydin meren rantaan.

Äiti lähti ja toivotti ennen lähtöään mukavaa päivää Caralle. Isäkin oli jo noussut ja kertoi pian lähtevänsä hoitamaan asioita. Caralla oli koko aamun ollut Rubi mukanaan ja nyt he menivät Caran huoneeseen, jossa Cara kaivoi kännykkänsä esiin etsiäkseen aikatauluista sopivaa linja-autoa, jolla pääsisi rannalle. Hän löysikin palvelun, josta sai tarvitsemansa tiedot. Lähin bussipysäkki oli vain kivenheiton päässä paikasta, jossa Cara asui ja siitä menisi bussi, jolla pääsisi suoraan rannan tuntumaan. Hän odotti isän lähtöä ja katsoi valmiiksi aikataulusta sopivan vuoron. Odotellessaan hän pakkasi reppuunsa pyyhkeen ja muita tarvikkeita päivän viettoon. Lopuksi hän laittoi Rubin reppuun, jotta hänellä olisi rannalla kaveri. Sitten isäkin teki lähtöä ja toivotti Caralle hänkin mukavaa päivää. Isä arvioi palaavansa joskus iltapäivällä. Isällekään Cara ei kertonut suunnitelmistaan mitään.

Cara teki lähtöä pian isän poistumisen jälkeen. Hän käveli reppu selässään pysäkille ja jäi odottamaan bussia. Ilma oli todella lämmin ja Caralla tuli hieman hiki, koska hänellä oli päällysvaatteiden alla vielä uimapuku. Hänen ei tarvinnut kauaakaan odotella, kun oikea bussi saapui, hän viittilöi kädellään pysäyttääkseen sen pysäkille. Cara nousi kyytiin ja pyysi hieman änkyttäen kuskia kertomaan, milloin oltaisiin rannan pysäkillä. Kuski lupasi kertoa sen ja kysyi samalla Caralta, oliko tämä menossa uimaan. Cara ilahtui kysymyksestä ja vastasi menevänsä. Hän pääsi istumaan etupenkille johon kuljettajan ääni kuuluisi hyvin. Penkiltä oli myös mukava katsella, kuinka linja-auto teki matkaa.

Melko nopeasti saavuttiin pysäkille, jossa kuljettaja kehotti Caraa poistumaan. Reitti oli ollut lähes sama, jota Cara vanhempiensa kanssa käytti. Cara suuntasi kävelytietä pitkin rantaan ja päätti ensimmäiseksi ostaa rannan kioskilta jäätelön. Hän laski repun maahan ja kaivoi sieltä kolikoita, joilla maksoi jäätelötötterön. Tällä kertaa Cara ei änkyttänyt laisinkaan. Jäätelö kädessään hän meni hiekalle ja etsi sopivan paikan, johon levittäisi pyyhkeensä. Ensin hän kuitenkin kaikessa rauhassa söi seisaaltaan jäätelön ja katseli samalla ympärilleen rannassa tapahtuvaa touhuilua. Ihmisiä olikin saapunut melko paljon ja kaikenlaista kulkijaa näytti olevan paikalla. Eniten oli kuitenkin lapsiperheitä ja he pitivät huolen siitä, että rannalla riitti vilskettä.

Cara riisui paidan ja shortsit ja laittoi ne reppuun, jottei tuuli veisi niitä. Hän levitti pyyhkeensä ja kellahti sille pitkäkseen. Cara mietti ottaisiko Rubin repusta ja hieman leikkisi sillä, mutta päätti ensin ottaa hieman aurinkoa ja käydä sitten uimassa. Aurinko paistoi täydeltä terältä, ja Cara nautti olostaan. Aikansa makailtuaan hän kirmasi rantaan ja polskahti veteen. Cara päätti uida samalle poijulle, jolle oli edellisenä päivänä isän kanssa uinut. Rauhallisin uintiliikkein hän eteni lämpimässä vedessä ja saavutti kotvan kuluttua määränpäänsä. Cara otti poijussa olevasta köydestä kiinni ja levähti hetken ennen kuin aloitti paluun rantaan. 

Cara nousi vedestä ja suunnisti pyyhkeelleen. Kauhukseen hän huomasi, että pyyhe oli paikallaan, mutta reppu poissa. Hän katseli ympärilleen mutta ei nähnyt sitä missään. Se oli varastettu! Joku pitkäkyntinen oli vienyt sen. Repussa oli kaikki hänen tavaransa. Ahdistus lisääntyi, kun hän tajusi myös Rubin olevan nyt jonkun vieraan matkassa.”Nä- nä-näittekö jo jo jonkun ottavan minun re- re- reppuni”, kysyi Cara lähistöllä aurinko ottavalta naiselta. ”En ole huomannut mitään. Onko joku vienyt sinun reppusi tyttö parka. Pitäisikö sinun käydä ilmoittamassa uimavalvojalle”, vastasi nainen ja näytti osaa ottavalta.

Cara etsi katseellaan rannalta uimavalvojan ja juoksi tämän luokse. ”Jo joku varasti mi- mi- minun reppuni”, sanoi Cara nuorelle miehelle. ”Hyvä, että tulit ilmoittamaan. Näitä varkauksia sattuu tuhka tiheään ja yleensä syyllistä ei saada kiinni, niin taitavasti he toimivat, taitavat olla ammattilaisia. On kuitenkin tärkeätä tietää, kuinka paljon tapauksia on, jotta voin raportoida niistä viranomaisille. He eivät kuitenkaan jouda näitä juttuja hoitelemaan. Pelkäänpä pahoin, että reppusi on nyt lopullisesti kadoksissa ja sitä on turha yrittää sen enempää etsiskellä. Oliko siinä jotain arvokasta, esimerkiksi lompakko. He nimittäin seurailevat ihmisten rahan käyttöä ja sitten anastavat omaisuuden. Yritän kyllä seurailla rannan tapahtumia, mutta väkeä ja touhua on niin paljon, että he pystyvät toimimaan, kun silmä välttää.” Nuoresta uimavalvojasta ei ollut sen enempää apua.

Cara palasi harmissaan pyyhkeelleen ja laittoi lenkkarinsa jalkaan. Hän kietoi pyyhkeen hartioilleen ja tajusi joutuvansa kävelemään kotiinsa pelkkä uima-asu yllään. Keltään vieraalta hän ei uskaltanut kyytiä pyytää ja kännykkä oli repussa, joten isääkään ei voinut pyytää hakemaan. Matka ei kaikeksi onneksi ollut kovin pitkä ja Cara suunnisti kävelytielle, jota pitkin oli rannalle pysäkiltä tullut.

Häntä harmitti vietävästi ja itku kurkussa Cara teki matkaa kohti kotia. Reitti oli nyt Caralle tuttu ja ilman vaikeuksia hän pystyi suunnistamaan perille. Matkaan meni noin puolituntia. Saavuttuaan kotiovelle hän tajusi, että myös avain oli ollut repussa. Hän istahti ulkoportaille odottamaan isän saapumista ja silloin kyyneleet tulvahtivat silmiin. Cara nyyhkytti ääneen harmitustaan ja ohitse kulkeva naapurin rouva kysyi häneltä myötätuntoisesti, että oliko Caralla jokin hätänä. Cara vastasi tälle, että avaimet oli varastettu rannalla ja nyt hän odotti isää saapuvaksi, jotta pääsisi sisälle. Nainen vastasi, että huoltoyhtiöllä on kyllä avain ja hän voisi soittaa, että tulisivat aukaisemaan oven Caralle, mutta Cara sanoi mieluummin odottavan isäänsä, joka kyllä kohta saapuisi. Tämän kuultuaan nainen kehotti Caraa laittamaan leuan pystyyn, kyllä kaikki kuulemma järjestyisi. Sitten nainen käveli oman asuntonsa ovelle ja meni sisään vilkuttaen reippaasti Caralle. Caralle tulikin tästä johtuen vähän parempi mieli ja hän lopetti itkemisen.

Cara joutui odottelemaan toista tuntia ennen kuin isä saapui. Onneksi ilma oli lämmin, eikä hän palellut, aika vain kävi pitkäksi. Hän arkaili hieman isän kohtaamista, kun joutuisi kertomaan tälle, että oli omin luvin lähtenyt rannalle ja oli käynyt näin ikävästi. Rubin menetys harmitti eniten ja isäkin varmaan suuttuisi sen katoamisesta, arveli Cara. ”No Cara mitä ihmettä, miksi istut täällä portailla pelkässä uimapuvussa?” ihmetteli isä saavuttuaan. ”Minulla ei ole avainta, koska se varastettiin, kun kävin rannalla”, päätti Cara rehellisesti kertoa isälle ja eihän hän oikein muutakaan voinut.

”Kävitkö rannalla ihan yksikseen, millä sinä sinne menit, kävellenkö?” kysyi isä ensimmäiseksi kuultuaan asiasta. ”Menin bussilla ja jouduin kävelemään pois, kun lompakko oli siinä repussa, jonka joku varasti. Isä, eniten minua harmittaa, että siinä repussa oli myös Rubi.” ”Mennään sisälle juttelemaan”, sanoi isä hieman närkästyneen näköisenä ja aukaisi oven.

Sisään päästyään Cara puhkesi uudestaan itkemään ja kertoi olevansa tosi pahoillaan siitä, että näin oli käynyt ja hän lähti mitään ilmoittamatta yksin rannalle. ”Äläpäs nyt turhaan itseäsi syyttele. Tällaisia asioita tapahtuu itse kullekin ja saithan sinä rannalle mennä. Olisi tietysti ollut parempi, jos olisit kertonut suunnitelmistasi etukäteen, sillä saavuttuani olisin kuitenkin ihmetellyt missä olet ja mahdollisesti huolestunut kun en olisikaan tavoittanut sinua kotoa. Onko sinulla muuten se antamani Rubin ohjaamiseen tarkoitettu älypuhelin kotona vai oliko sekin siinä repussa?” tyynnytteli isä. ”Se on kotona. Minulla oli mukana vain vanha kännykkä ja sekin on nyt varastettu. Pitäisikö sen liittymä sulkea?” tajusi Cara ja katsoi isäänsä kysyvän näköisenä. ”Soitan samantien operaattorille ja suljen sen liittymän. Nyt kun se Rubin ohjain on kotona, niin mehän saamme siihen yhteyden ja ehkä onnistumme jäljittämään sen. Oliko Rubi lepotilassa, kun se vietiin?” Cara ilahtui mahdollisuudesta jäljittää Rubi ja kertoi sen olleen lepotilassa. ”Rubissa on niin paljon sellaista uutta tekniikkaa, joka ei saa joutua vääriin käsiin, että oikeastaan se olisi löydyttävä ja palautettava sinulle”, sanoi isä vakavan näköisenä. 

Cara meni huoneeseensa ja puki päälleen uudet vaatteet. Sen jälkeen hän otti Rubin ohjaimen ja meni isänsä luokse olohuoneeseen. Isä pyysi Caraa ottamaan yhteyden Rubiin. Jännittyneenä Cara näppäili salasanan ja kutsui Rubia hiljaisella äänellä. ”Rubi kuuletko minua? Täällä on Cara, vastaa jotakin, jos kuulet minua.” ”No tokihan minä kuulen”, vastasi Rubi hetken kuluttua. 

Yhteys oli saatu ja ohjaimen avulla Cara pystyi juttelemaan Rubin kanssa ja samaten hän pystyi näkemään ja kuulemaan saman kuin Rubikin. ”Rubi sinut on kaapattu. Yritetään nyt yhdessä selvittää missä olet, niin tulen hakemaan sinut. Aukaise nyt hitaasti silmät, että näen missä olet.” ”Onko minut kaapattu?” kuului hätääntynyt ääni ohjaimesta. Cara hämmästyi, sillä Rubi kuulosti ilmiselvästi pelästyneeltä ja isäkin huomasi saman. ”Cara, Rubiin on ohjelmoitu tunteita testaus mielessä ja näköjään se ohjelmointi toimii. Tarkoitus oli, että huomaisit sen itse, kun ystävyys teidän kahden välillä kehittyisi pidemmälle. Ajatus oli, että ne vahvistuvat vähitellen ja nyt se taitaa tuntea pelkoa”, kertoi isä hämmästyneelle Caralle. ”Ei mitään hätää Rubi, kyllä me sinut kotiin saadaan”, rauhoitteli Cara Rubia rauhallisella äänellä. 

Rubi aukaisi silmänsä ja ympärillä oli pimeää. Cara ja isä päättelivät sen olevan yhä repussa. Ympäriltä kuului joitakin ääniä ja he yrittivät saada selvää sanoista, mutta äänet olivat sen verran vaimeita ja kieli outoa, etteivät he saaneet siitä asiasta mitään apua. ”Se on varmaan otettu repusta ulos ja todettu, että se on tavallinen nukke ja sen jälkeen jostain syystä pantu takaisin reppuun myöhempää käyttöä varten. Onneksi sitä ei ole vain heitetty roskikseen”, päätteli isä. ”Nyt emme voi muuta kuin odottaa, että se otetaan repusta ulos, jonka jälkeen pystymme paremmin jäljittämään sen. Sen akku kestää pimeässä noin viikon ja eiköhän se ennen sitä pääse päivänvaloon, että sen puoleen ei ole mitään kiirettä. Se, että se tuntee pelkoa ja varmaan yksinäisyyttä ei tietenkään ole hyvä juttu ja ehdottaisinkin, että pidät sille seuraa tai laitat sen lepotilaan”, sanoi isä Caralle. ”Eihän sitä voi lepotilaan vielä ainakaan laittaa. Jos se otetaan repusta, niin emme tiedä koska se tapahtuu”, vastasi Cara. ”Se on kyllä totta. Siinä tapauksessa, että se on aktiivinen, niin voisit sen ajankuluksi kysellä siltä jotakin sen erityisosaamiseen liittyvää niin se ei ehdi pelkäämään ja tuntemaan yksinäisyyttä”, totesi isä.

Cara päätti mennä huoneeseensa, jotta saisi rauhassa pitää seuraa Rubille. Isä pyysi kertomaan välittömästi, kun Rubi otettaisiin repusta pois tai jotain muuta merkittävää tapahtuisi. Cara lupasi ilmoittaa. Isä sanoi lähtevänsä hakemaan äitiä töistä ja arveli, että ennen hänen paluutaan tuskin mitään tapahtuisi, mutta ei tietenkään voinut olla asiasta aivan varma. 

”Kuule Rubi ei ole mitään pelättävää. Jutellaan vähän, ettei sinulla käy aika pitkäksi. Ne ihmiset, jotka siellä ovat, eivät tietenkään kuule meitä, koska yhteys on tällä ohjaimella. Voimme siis rauhassa miettiä, vaikka sitä, miten vuoristot syntyvät, jos tiedät”, keksi Cara, eikä oikein tiennyt itsekään mistä sai päähänsä kysyä vuoristojen synnystä, mutta se oli toki askarruttanut häntä aiemminkin. Miten oli mahdollista, että ne ovat niin valtavan suuria ja korkeita. Mistä ne oikein ovat tulleet. Siinä olisi Rubilla selittämistä.

”No tokihan sen tiedän, ehkä on parasta ensin palata siihen, että maankuori koostuu suurista laatoista, niin kuin kerroin sinulle maanjäristysten yhteydessä. Nämä suuret laatat liikkuvat toisiaan vasten ja saattaa käydä niin, että laatat törmäävät hitaasti ja saavat valtameren pohjan käyristymään ylöspäin, niin kuin on käynyt Himalajan syntyessä. Himalajan tapauksessa Intian niemimaa tunkeutuu Tiibetin ylängön alle 6,7 sentin vuosivauhtia ja vuorijono kohoaa yhä edelleen viisi senttimetriä kymmenessä vuodessa ja on jo nyt korkeimmillaan yli kahdeksan kilometriä. Se on siis entistä merenpohjaa ja oli aikanaan pullollaan meren eläinten fossiileja. Se on muuten 2400 kilometrin pituinen poimuvuorijono. 

Tällä lailla ne muutkin vuorijonot ovat syntyneet kuten Andit, Kalliovuoret ja Alpit. Himalaja on muuten vuorijonoista nuorin. Vuorten muokkaamista jatkavat luonnonvoimat kuten jäätiköiden aiheuttama eroosio ja sateet. Pehmeämpien kerrosten eroosiosta syntyy sahanterämäisiä ilmiöitä vuorijonojen huipulle. Tällä lailla ne vuoret syntyvät eli yksinkertaisesti maankuori taipuu ylöspäin. Tulivuoret ovat hieman eri juttu, mutta vuoristot syntyvät näin. Haluatko kysyä jotakin?”

”Ei minulla oikein ole mitään kysyttävää, toihan on aika selvää. Tosiaan jos Himalaja kohoaa viisi senttimetriä kymmenessä vuodessa niin siitähän voi tulla vielä vaikka kuinka korkea. Sadassa vuodessa se kohoaa viisikymmentä senttimetriä ja tuhannessa vuodessa viisi metriä. Hetkinen minäpä lasken, että miljoonassa vuodessa se kohoaa viisi kilometriä. Huh tuleepa siitä vaikka kuinka korkea”, ällisteli Cara. ”No jossain vaiheessa se kohoaminen pysähtyy”, totesi Rubi. ”Pitäisikö minun kysyä sinulta jotain muutakin, koska toi oli noin nopea vastaus?” 

”Minua vähän jännittää Cara. Mitäköhän tässä nyt oikein tapahtuu, tuletko hakemaan minut pois?” kuului Rubin epävarma ääni. Sen kuultuaan Cara päätti laittaa Rubin lepotilaan, jottei sen tarvitsisi koko aikaa pelätä. Hän kertoi sen myös Rubille ja sanoi tälle, että herättelisi tämän aina välillä, jotta tietäisi mikä kulloisellakin hetkellä on tilanne. Sen kuultuaan Rubi vaikutti tyytyväiseltä ja Cara katkaisikin pian tämän jälkeen aktiivisen yhteyden.

Cara jäi odottelemaan isän ja äidin tuloa huolestuneena Rubin tilanteesta. Hän yritti saada ajatuksensa hetkeksi muualle ja meni olohuoneeseen katselemaan televisiota. Hän selaili eri kanavia, mutta mitään oikein kiinnostavaa ei sillä hetkellä esitetty. Sitten hän päätti mennä surfailemaan tietokoneella netissä. Caralla oli oma kannettava, jota hän käytti läksyjen tekoon. Hän ajatteli lähettää sähköpostin Lisalle, jossa kertoisi mitä oli tapahtunut, mutta sitten hänelle tuli mieleen, että olisi ehkä parasta kysyä ensin isältä olisiko viisasta paljastaa Rubin katoaminen.

Jonkin ajan kuluttua ulko-ovi kävi ja pian alhaalta kuului äidin ääni, kun hän huuteli Caraa tulemaan alas. Cara menikin alakertaan ja ensimmäiseksi halasi äitiä. Sitten hän kertoi tälle mitä päivän aikana oli tapahtunut. Äiti oli osaaottava ja arveli kaiken vielä kääntyvän parhain päin. Isä kysyi Rubista ja Cara kertoi laittaneensa sen lepotilaan. Isä otti tämän jälkeen mukanaan olevasta muovipussista pienen laatikon, jossa oli Caralle uusi puhelin. Cara ilahtui uudesta laitteesta ja otti sen heti esille laatikosta laittaakseen lataukseen. ”Onneksi sinun kaikki tärkeät puhelinnumerot ovat tallessa operaattorin pilvipalvelussa juuri tällaisen tilanteen varalta. Voit ottaa ne käyttöösi, kunhan saat puhelimen ensin ladattua. Se on lähes samanlainen kuin entinen puhelimesi, joten varmasti pian opit käyttämään sitä”, sanoi isä. 

Cara kysyi isältä, voisiko hän kertoa Lisalle, mitä oli tapahtunut. Isä sanoi, että totta kai muilta osin, mutta arveli olevan parempi, jos Rubin kohtalosta ei kerrottaisi tässä vaiheessa.

Cara meni takaisin yläkertaan, syötyään ensin äidin tuoman hampurilaisen. Hänen teki mieli tarkistaa Rubin tilanne, mutta päätti sitten odottaa vielä jonkin aikaa. Isäkin oli todennut, että olisi parempi, jos sitä ei kokoajan herättelisi. Cara päätti soittaa Lisalle ja sen hän tekikin. Lisa harmitteli varkautta, mutta ei arvannut kysyä Rubista, muuta kuin sen oliko Cara kysellyt siltä kysymyksiä. Cara vastasi myöntävästi ja sitten Lisa pyysi Caraa kysymään Rubilta tietäisikö se miksi aurinko on aamulla ja illalla usein niin punainen. Lisa oli joutunut hammaslääkäriin menon takia nousemaan varhain ja sattui näkemään erityisen kauniin auringon nousun. Cara vastasi joskus ihmetelleensä samaa asiaa ja lupasi selvittää Rubilta, tiesikö se jotakin asiasta. 

Cara onnistui välttämään kyselyt Rubin kohtalosta, mutta päätti varmuuden vuoksi lopettaa puhelun lyhyeen, ettei vahingossa tulisi paljastaneeksi sitä. Lisa ja Cara päättivät taas soitella seuraavana päivänä ja katkaisivat yhteyden. Puhelun jälkeen Cara otti Rubin ohjaimen ja herätti tämän hetkeksi aikaa, mutta se näytti olevan vielä repussa, sillä ympäristö oli täysin pimeä. Herätys oli vain sen mittainen, että Cara saattoi todeta tilanteen ja hän ei puhunut Rubille sen enempää kuin oli välttämätöntä tilanteen toteamiseksi. Cara kävi pitkäkseen sängylle ja päätti levähtää hetken. Pian hän oli täydessä unessa ja päivän seikkailuista niin väsynyt, että nukkui aamuun asti.