”Isä sain idean. Mehän voisimme valmistaa samannäköisen nuken kuin Rubi ja vaihtaa sen sitten tilalle, niin sille Panullekaan ei jää paha mieli”, keksi Cara. ”Tuossa on tosiaan ajatusta. Äitihän on kätevä käsistään ja hän varmasti osaisi tehdä varsin kelvollisen kopion. Minulla on mitat ja muut tarvittavat tiedot tietokoneellani, joiden pohjalta voimme ostaa tarvikkeet ja valmistaa nuken. Mennään herättämään äiti, ellei hän sitten ole keittiössä, hän nimittäin taisi nousta hereille samalla kuin minäkin”, innostui isä. He laskeutuivat portaat alas keittiöön, jossa äiti oli juomassa teetä, hän ei ollut malttanut mennä takaisin nukkumaan, ennen kuin yöllisen tehtävän tulos selviäisi. Cara ja isä kertoivat hänelle, että kaikki meni hyvin ja Rubi oli nyt laitettu lepotilaan. Sitten he kysyivät häneltä onnistuisiko samannäköisen nuken tekeminen jo samana päivänä. Äiti mietti hetken ja arveli voivansa pitää etäpäivän töistä, eli eiköhän se saada tehtyä, jos ohjeet vain ovat kunnolliset. Isä kertoi omaavansa kaikki tekoon tarvittavat tiedot. He päättivät heti aamusta lähteä kaupoille ostamaan tarvikkeita. Sitä ennen he aikoivat mennä nukkumaan vielä joksikin aikaa, jotta olisivat päivällä virkeitä.
 
Cara nukkui aikaiseen aamuun asti, jolloin hän ensitöikseen aktivoi Rubin. Se oli edelleen Panun sängyssä, ja Cara kertoi sille, että sen pelastaminen olisi nyt lähempänä kuin aiemmin. Rubi vastasi Caralle ilahtuneen oloisena, että olisi jo mukava päästä tämän luokse. Cara vastasi sille, että nyt olisi vain odoteltava sopivaa tilaisuutta toimia ja Rubin piti vain kärsivällisesti odottaa mitä tuleman piti. Cara sanoi olevansa yhteydessä ajoittain pitkin päivää ja nyt hänen täytyi mennä toimittamaan asioita.
 
Isä ja äiti olivat aamiaisella, kun Cara meni alakertaan. He aikoivat lähteä kaupoille ostamaan tarvittavia tykötarpeita, heti kun kauppaliikkeet aukeaisivat. Cara voisi mennä takaisin nukkumaan, jotta saisi levättyä tarpeeksi, sillä edessä olisi toimelias päivä. Sen hän sitten tekikin, vaikka uni ei tullut uudestaan aivan heti, mutta lopulta hän sitten yön valvomisesta väsyneenä nukahti. Saavuttuaan ostoksilta isä herätti Caran. Hän oli miettinyt, miten etenisivät Rubin takasin saamisessa ja oli tullut siihen tulokseen, että he Caran kanssa lähtisivät pienelle laivamatkalle. Rubia ei voinut noin vain mennä hakemaan, vaan olisi odotettava sopivaa tilaisuutta vaihtaa se kopioon. Paras mahdollisuus tähän lähitulevaisuudessa aukenisi varmasti laivalla, kun perhe oli matkalla ja Rubi ihmisten ilmoilla, eikä jossain suljetussa asunnossa. Hän kehotti Caraa nyt kuuntelemaan Rubin kautta sen ympäristön puheita, jotta saisivat selville, minkä laivayhtiön laivalla perheellä oli tarkoitus matkustaa. Cara otti ohjaimen ja tervehti Rubia. Hän sanoi tälle, että aikoisi olla kuulolla koko päivän, kunnes selviäisi millä laivalla se lähtisi matkaan. Rubi oli tyytyväisen oloinen kuultuaan asiasta. Cara myös ilmoitti, ettei juttelisi juuri mitään, mutta olisi paikalla, joten Rubin ei pitäisi hätäillä turhia. Rubi oli Caran yhteydenottohetkellä Panun kainalossa, joka kiikutti sitä pitkin asuntoa.
 
Äiti oli kaivanut muuttotavaroiden joukosta esiin ompelukoneen ja oli täydessä työn touhussa, Caran mennessä alakertaan myöhäiselle aamiaiselle. Hänellä oli koko ajan ohjain mukanaan, jossa oli äänet täysillä, joten hän saattoi samalla kuunnella, mitä Rubin lähellä puhuttiin. Tähän mennessä jutustelut olivat olleet jotain muuta kuin matkantekoon liittyvää, vaikka perheen äiti tuntuikin pakkailevan vielä viimeisiä tavaroita. Silloin Cara kiinnitti huomiota Rubin näkökentässä olevaan ajoittaiseen näkymään, sillä hän oli huomaavinaan, että mukaan pakattiin aurinkovoidetta ja uima-asut. Hän mainitsi asiasta isälle, joka meni mietteliään näköiseksi. Tuntui hieman oudolta, että Ruotsin matkaa varten varattiin tuollaisia tarvikkeita. Cara kuulosteli puheita tämän jälkeen entistä tarkemmin, jotta saisi vihjeen siitä, minne perhe lopulta oli matkalla.
 
Koko päivän Cara oli tarkkaavainen, mutta laivayhtiö ei selvinnyt. Näköisnuken teko oli edennyt vauhdilla ja se tulisi valmiiksi ennen iltaa, jolloin laivat Ruotsiin lähtisivät. Laivayhtiöitä oli kaksi ja olisi osattava mennä oikeaan laivaan, jotta heidän suunnitelmansa toimisi. Isä sanoi, että heidän olisi lähdettävä pienelle varjostuskeikalle, jotta saisivat asian selville. Isä oli netistä katsonut, että kummallakin laivalla oli vapaita paikkoja, joten he saattaisivat ostaa matkaliput satamasta. He päättivät mennä hyvissä ajoin perheen asunnon lähistölle ja aikoivat seurata näitä satamaan. Cara ja isä pakkasivat mukaan jotakin tarvikkeita matkaa varten ja olivat pian valmiita seikkailuun. Äiti lähtisi mukaan varjostuskeikalle ja ajaisi auton takaisin kotiin, heidän siirryttyään laivalle.
 
Perhe asui kaupungin keskustassa kerrostalossa ja he onnistuivat pysäköimään auton näköetäisyydelle oikeasta uloskäynnistä. He istuskelivat autossa pitkät tovit ja kuuntelivat ohjaimen kautta mitä asunnossa tapahtui. Panulla tuntui olevan Rubi koko ajan mukanaan, myös päiväunien aikana, joille hänet oli aiemmin päivällä laitettu, vaikka tuleva matkanteko selvästi teki pojasta hieman levottoman. Selvyyttä siihen, mihin he lopulta olivat matkalla ei oltu saatu.
 
Vihdoin tuli lähdön hetki, sillä perheen isä kuului soittavan taksin. He valpastuivat ja onneksi Rubi oli koko ajan Panun kainalossa, joten he saattoivat seurata tilannetta. Pian rappukäytävän eteen saapui kolmihenkinen perhe odottelemaan autoa, kaksi isoa matkalaukkua mukanaan. Taksi saapui ja he nousivat siihen ja perheen isä kertoi kuljettajalle, mihin satamaan he halusivat. Tästä tiedosta Caran porukalle selvisi millä laivalla matkaa oli tarkoitus taittaa, sillä laivat lähtivät eri paikoista. Hekin lähtivät liikkeelle, tyytyväisinä siitä, että perhettä ei tarvitsisi seurata autolla, vaan he voisivat ajaa suoraan oikeaan satamaan ostamaan lippuja laivaan.