He saivat matkaliput ostettua ja menivät sisälle laivaan. Ennen lopullista laivaan astumista he joutuivat kuvatuksi, sillä lähes kaikista halukkaista matkustajista otettiin kuva juuri ennen heidän nousuaan itse laivaan. Kuvan sai sitten lunastaa matkan aikana, ja Cara päättikin tehdä sen, saadakseen muiston matkasta. Heidän hyttinsä oli laivan alakerroksissa, jonne he laskeutuivat hissillä. He päättivät jäädä sinne, kunnes selviäisi, missä Panun porukka liikkuisi laivalla. Rubi oli laskettu sängylle ja perhe näytti vielä olevan omassa hytissään purkamassa tavaroita.
 
Jonkin ajan kuluttua Rubi otettiin taas Panun kainaloon ja puheista päätellen he olivat menossa kannelle katselemaan laivan lähtöä. Cara ja isä päättivät hekin suunnistaa kannelle ja ottaa näköisnuken mukaansa kangaskassiin, sillä tilaisuus vaihtaa se Rubiin saattaisi ilmaantua yllättäen. Caraa jännitti niin vietävästi, että hän oli alkanut taas änkyttämään puhuessaan isälleen. Isä tyynnytteli Caraa ja pyysi ottamaan tämän reissun seikkailuna, jonka muistaisi lopun ikäänsä. Se ei oikeastaan helpottanut Caran olotilaa juuri millään lailla. Hän mietti, että mitä jos kaikki menisi pieleen ja he eivät onnistuisi saamaan Rubia takaisin, vaan jäisivät kiinni varkauden yrityksestä, se olisi tosi noloa.
 
He nousivat kannelle ja etsiskelivät perhettä, joka löytyikin melko pian istuskelemasta kansituolilla. He jäivät kauemmaksi ja pyrkivät olemaan muina miehinä, kuin ketkä tahansa kanssamatkustajat. Rubi näytti olevan tiukasti Panun sylissä, joten minkäänlaisia mahdollisuuksia sen kaappaamiseen ei ainakaan sillä hetkellä ollut.
 
Laiva teki lähtöä ja ilma oli tosi kaunis, joten näkymä kannelta kaupungille oli mahtava. Yhtäkkiä ohjaimesta, jota Cara piteli käsissään, kuului Rubin ääni. ”Cara minä aivan kuin olisin nähnyt vilauksen sinusta. Onko se mahdollista? oletko sinä löytänyt minut? koska tulet hakemaan ?” Cara siirtyi hieman syrjemmälle, muista ihmisistä ja vastasi Rubille, että tämä oli nähnyt oikein ja hän ei voinut tulla noin vain hakemaan, vaan piti odottaa oikeaa hetkeä. Hän selittäisi sen Rubille sitten myöhemmin, miksi näin piti toimia.  Rubi kyseli kärsimättömänä milloin tämä tapahtuisi. Cara tyynnytteli Rubia ja ohjeisti tätä olemaan rauhallinen ja olla tekemättä omin päin mitään mikä sotkisi kaiken. Kuten sen, että alkaisi liikuskella itsekseen ilman nimenomaista käskyä.
 
Cara palasi isänsä luokse ja vaivihkaa he seurailivat perheen puuhia. Nämä istuskelivat kaikessa rauhassa ja nauttivat olostaan. Yhtäkkiä Panu sitten lähti juoksentelemaan kannelle ja hänen äitinsä lähti perään. Rubi oli jäänyt penkille ja oli nyt perheen isän vieressä istuma-asennossa. Cara ja isä oivalsivat, että nyt olisi mahdollisuus saada se vaihdettua. He sopivat keskenään, että koska penkillä oli runsaasti tilaa, niin he menisivät istumaan sille siten, että isä istuutuisi toiselle puolelle ja Cara sille puolelle missä Rubi nyt oli. Isä koettaisi kiinnittää juttelemalla perheen isän huomion ja Cara voisi yrittää samaan aikaan Rubin kaappaamista toiselta puolelta.
 Näin he sitten tekivätkin ja istuutuivat muina miehinä, kuten olivat sopineet. Panu ja hänen äitinsä olivat vielä jonkin matkan päässä kannella, jossa äiti yritti hillitä Panun juoksuintoilua. Caran isä aloitti jutustelun ja aloitti kehumalla säätä, joka olikin tosi hieno. Cara puolestaan hivuttautui samaan aikaan lähemmäs Rubia ja hän miltei tärisi jännityksestä. Varmuuden vuoksi hän oli laittanut ohjaimen äänettömälle siltä varalta, että Rubi alkaisi puhua, ja paljastaisi kaiken. Pikkuhiljaa hän lähestyi ja pääsi jo aivan viereen, mutta juuri sillä hetkellä, kun hän oli tarttumassa Rubiin, perheen äiti huuteli miestään ja pyysi tulemaan heidän luokseen. Mies ojensi kätensä tarttuen Rubiin ja melkein hipaisi samalla Caran kättä. Mies nousi ja meni perheensä luokse pidellen Rubia käsissään ja Cara ei voinut muuta kuin yrittää niellä pettymyksensä epäonnistumisen johdosta.
 
Cara ja isä jäivät istuskelemaan penkille ja harmittelivat epäonnistumista, mutta olivat varmoja, että uusi tilaisuus tällä matkalla varmasti tarjoutuisi. He katselivat laivan lähtöä kaikessa rauhassa. Hitaasti se kääntyi satama-altaassa ja suuntasi sitten avomerelle. Cara ehdotti, että he menisivät hyttiin ja koettaisivat kuunnella mitkä olivat perheen suunnitelmat. Isä puolestaan oli halukas hieman kiertelemään laivalla ennen hyttiin menoa, sillä perhe ei nyt vähään aikaan katoaisi mihinkään, ei ennen kuin päästäisiin satamaan. Niinpä he lähtivät tutkailemaan laivaa ja hämmästelivät, kuinka paljon siellä oli erilaisia palveluja. Oli kauppa, ravintoloita, lasten leikkihuone ja niin edelleen. Leikkihuoneesta Cara keksi, että perhe todennäköisesti vierailisi Panun kanssa siellä vielä matkan aikana. Isä oli samaa mieltä ja he katselivatkin sitä sillä silmällä, että miten Rubi mahdollisesti voitaisiin kaapata siellä. Edellytyksenä tietysti oli, että se olisi Panun mukana sinne tullessa. He päättivät kierroksensa kävelykannelle, jossa Cara osti kioskista pehmojäätelön.
 
Hytissä Cara oli taas laittanut ohjaimen äänet päälle ja hän tarkasti kuunteli, mitä perhe touhusi. Hetken päästä hän pyysi isäänsäkin tarkemmin kuuntelemaan, mistä perhe hytissään keskusteli. Nyt taisi paljastua se mihin he loppujen lopuksi olivat matkalla, sillä he puhuivat lentokoneesta ja Karibian saaresta. Selvisi, että laivamatka oli vasta alkusoittoa ja heidän oli tarkoitus Tukholmasta jatkaa matkaa lentokoneella. Isä tutki välittömästi netistä mihin päin Karibiaa lentoja seuraavana päivänä lähtisi. Selvisi, että niitä oli vain yksi kyseiseltä kentältä ja sekin oli tilauslento, joten heillä ei ollut mahdollisuutta samalle lennolle. Se lähtisi melko pian laivan rantautumisen jälkeen, joten perheellä olisi kiire kentälle ja he menisivät varmaan suoraan satamasta sinne. Olisi siis onnistuttava heidän omassa tehtävässään laivamatkan aikana tai he joutuisivat jäämään odottelemaan perheen paluuta matkaltaan ja Rubillehan voisi käydä sinä aikana vaikka mitä. Tosin Panu näytti pitävän siitä hyvää huolta, mutta se saattaisi muuttua.
 
Tilaisuus uuteen yritykseen tuli varsin pian, sillä perheen äiti aikoi Panun kanssa tosiaankin mennä leikkihuoneeseen peuhaamaan ennen illallista, joka olisi vasta myöhemmin. Cara ja isä päättivät suunnistaa leikkihuoneen lähistölle etukäteen odottelemaan heidän sinne tuloaan. He aikoivat taas olla muina miehinä kuin turistit ainakin ja odotella sopivaa hetkeä toimia. Caralla oli taas kassi, jossa oli kopio, mukanaan.
 
Jonkin ajan kuluttua Panu ja hänen äitinsä lähestyivätkin leikkihuonetta, mutta Caran pettymykseksi Rubi ei nyt ollut mukana. Pieleen meni tämä yritys ja he poistuivat isänsä kanssa takaisin hyttiin, jossa Cara otti yhteyden Rubiin. Tämä oli makuulla hytin sängyssä odottelemassa Panun paluuta. Cara pyysi Rubia varovaisesti kääntämään päätään ja sen näkökenttään tuli perheen isä, joka tutkaili kännykkäänsä. Cara käski Rubia kääntämään päänsä takaisin ja kertoi arvelevansa, että sen takaisin saanti saattaisi hieman pitkittyä, mutta sen tulisi pysyä rauhallisena, sillä ennemmin tai myöhemmin se tapahtuisi. Cara hieman änkytti kertoessaan sen Rubille, josta Rubi päätteli Caran olevan hieman epävarma asiasta ja huolestui jonkin verran.
 
Panu palasi leikkipaikalta ja perhe valmistautui lähtemään illalliselle. Myös Cara ja hänen isänsä aikoivat käydä syömässä. Rubi jätettiin yksin hyttiin, mutta Caralla ei ollut mitään mahdollisuutta hakea sitä sieltä. Heidän olisi todennäköisesti odotettava seuraavaan päivään, josko uusi tilaisuus ilmaantuisi, sillä aivan varmasti Panu pantaisiin syömisen jälkeen nukkumaan ja Rubi olisi petikaverina. Näin sitten kävikin ja myös Cara paneutui yöpuulle illallisen jälkeen, jotta olisi virkeä seuraavana päivänä.
 
Seuraavana aamuna oli aikainen herätys, jotta he ehtivät aamiaiselle ennen satamaan saapumista. Perhekin oli herännyt ja valmistautui niin ikään aamiaiselle. He tulivatkin sitten istumaan miltei viereiseen pöytään. Rubi oli nyt Panulla mukanaan ja ilmiselvästi se huomasi Caran, mutta Caralla oli ohjain äänettömällä, joten hän ei voinut kuulla, mikäli Rubi yritti ottaa yhteyttä. Caraa hermostutti tilanne niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana, oli Rubi tällä hetkellä. Hän koetti keskittyä syömiseen, mutta ei voinut olla vilkuilematta koko ajan Rubin suuntaan. He olivat isän kanssa illalla päättäneet myöskin lähteä lentokentälle vaanimaan tilaisuutta napata Rubi terminaalissa. Se olisi heidän viimeinen oljenkortensa ennen perheen lentomatkaa. Aamiaisen yhteydessä sellaista tilaisuutta ei näyttänyt ilmaantuvan, vaikka perhe niin lähelle sattumalta tulikin. Laiva tuli kotvan kuluttua rantaan ja he nousivat aluksesta ottaakseen taksin kentälle. Perhettä ei näkynyt, mutta todennäköisesti he tekivät samoin, sillä heillä koneen lähtö tapahtuisi varsin lyhyen ajan päästä ja heidän olisi oltava ajoissa paikalla ehtiäkseen tehdä lähtöselvityksen. 
 
Lentokentällä Cara ja isä tutkailivat missä pisteessä perhe asioisi ja menivät asianomaisen lähtöselvitystiskin lähistölle odottelemaan heidän saapumistaan. Paikalla oli muitakin sen oloisia ihmisiä, jotka näyttivät tekevän matkaa samaan kohteeseen, kyseessä oli varmaankin seuramatka. He soluttautuivat huomaamattomina joukkoon. Heidän ei tarvinnut kauaakaan odotella, kun perhe saapui matkalaukut mukanaan ja suoritti pikaisen lähtöselvityksen. Rubi oli Panulla kainalossa. Hän näemmä aikoi ottaa sen mukaansa matkustamoon. Caran isä hieman hermostui tästä huomiosta ja kuiskasi Caralle, että turvatarkastuksen läpivalaisussa selviäisi sen olevan robotti. He seurasivat perhettä lähietäisyydeltä Caralla kopio mukanaan kassissa. Perhe näytti menevän suoraan turvatarkastukseen ja Panu joutui laittamaan Rubin läpivalaisulaitteen liukuhihnalle. Virkailija pysäytti hihnan ja tutki Rubia hetken aikaa, mutta ei näyttänyt reagoivan sen kummemmin. Caran isä huokaisi helpotuksesta. He seurailivat tilannetta jonkin matkan päässä, eivätkä voineet kuulla, mikäli virkailija huomautti jotakin, mutta mikään perheen vanhempien reagoinnissa ei viitannut siihen. Perhe meni lähtöaulaan ja katosi pian näkyvistä.
 
Minkäänlaista tilaisuutta Rubin nappaamiseen ei ilmaantunut ja he päättivät palata lentäen Suomeen. Lentoja oli useampi päivässä ja he saivatkin liput helposti hankittua jo seuraavaan lähtöön. He eivät voineet nyt tehdä muuta kuin odottaa perheen paluuta matkaltaan. Cara aikoi kuitenkin olla yhteydessä Rubiin päivittäin. Cara katkaisi yhteyden siihen kuitenkin lentojen ajaksi.